Parantamisen varaa

Pekka • 25.4.2015, 12.30

Mä en välttämättä nyt ihan tajua tätä Ylen juttua: Peruskoulu ja työelämä ristiriidassa – Suomen toivo on laatikon ulkopuolelta -ajattelussa.

En sano, etteikö peruskoulussa(-kin) olisi parannettavaa, mutta tuossa Ylen jutussa joku tyyppi, jota ei sen kummemmin esitellä tai mitenkään mihinkään kontekstiin laiteta, latelee mielipidettä toisen perään. Ja nämä tyypin mielipiteet sitten yleistetään kuin ne olisivat totuuksia. On kuin juttu olisi mainos jollekin konsultille. Sitä en tajua. Sen lisäksi, aina kun puhutaan laatikosta ja sen ulkopuolisesta ajattelusta, on kuin tulisi pieni oksu suuhun. Aivan karmean mitäänsanomaton klisee on se. Yäk.

Jutussa tämä tyyppi, joka (oletan) on suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpikäymä ja selkeästi omaa ainakin sen verran aivokapasiteettia, että pystyy ilmaisemaan mielipiteitään, haukkuu systeemiä joka on hänen oman menestyksensä pohjalla. Niin huono on peruskoulu ollut hänelle, että tyyppi on oppinut ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan ja käyttämään aivojaan. Oppiminen kun ei nähkääs ole sitä, että ”opettaja kaataa sulaa kultaa” pikku höpönassujen aivoihin, vaan oppiminen (konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan) on juurikin sitä mihin juttu loppuu: tyyppi hiffasi jotain, proverbiaalinen lamppu syttyi pään päälle, tapahtui ahaa-ilmiö joka oli tajuamista ja joka ennen pitkää muuttaa ymmärrystä (eli ajattelua). Tätä oppimiskokemusta kuvaillaan Ylen ylen (!) mielipidekirjoitusmaisessa jutussa, tyypin omien sanojen mukaan, tilanteeksi jossa ei toimittu ohjeiden mukaisesti. Saman asian voi myös kuvailla näin: Tyyppi oppi itselleen yllättävän onnistumiskokemuksen kautta mitä jo opitun toimintamallin kyseenalaistaminen voi tarkoittaa. Se on hyvä oppi.

Nyt voisi tietenkin saivarella siitä, että oliko tyypin oppimat itsenäisen ajattelun alkeet se mitä opettaja oli opettamassa vai ei. Ehkä ei juuri tuolla tavalla, mutta koulun rooli on mielestäni tässä selkeä. Opettaja antoi niin tehtävän kuin palautetta (sosiaalinen vuorovaikutus) ja koulu tarjosi oppimisympäristön. Oppiminen on oppilaan oma aktiivinen tiedon rakentamisen prosessi. Eikä oppiminen tarkoita aina sen oppimista, mitä opetetaan. Ja oppimisessa koulu on yksi monista palasista. Ajattelun aihetta, syitä ymmärryksen muokkaamiseen, tiedon rakentamiseen, pohtimiseen ja pähkäilyyn löytyy ihan kaikkialta (eikä sen tarvitse olla aina iloa ja onnistumista).

Tämän lisäksi tyypin oppiminen tapahtui kuvataiteen parissa. Kuvataide tarjoaakin paljon mahdollisuuksia kokeilla, epäonnistua ja onnistua – kaikkea sellaista joka saa aivosi ajattelemaan, mielesi sinun tekemään. Jutusta ei käy ilmi mikä oli kehujen syy, mutta oletan, että tehdessään tehtävän ”siinä sulle -henkisesti”, työstä näkyi vahvasti tyypin oma kädenjälki, eli persoonallisuus.

Ja jos Ylen jutun tyyppi, jota esiintyjäksi ja kirjoittajaksi tituleerataan, oppi kriittistä ajattelua koulun ja kuviksen avulla, niin miksei näin voisi käydä muillekin? Nykyisessäkin peruskoulusysteemissä? Jossa siis varmasti on parantamisen varaa, mutta parantamisen varaa on aika paljon muussakin. Kuten esimerkiksi journalismin laadussa.

Tähän loppuun vielä video, joka jollain tavalla liittyy asiaan (siis oppimiseen, ymmärtämiseen ja tietoon).


Ja kas, skrubu.net-blogi täytti tänään 11 v.


Pukumiehiä

Pekka • 24.4.2015, 18.25

Joskus 90-luvun alkupuolella käytiin valokuvaopiskelijoina katsastamassa Robert Mapplethorpen valokuvia Turun taidemuseossa. Niistä huokui jotain erilaista, jotain todellisuudesta poikkeavaa. Outoakin osittain. En kokenut kuvia kielletyiksi mitenkään, vaikka useat kuvista eivät välttämättä olleet ihan arkista peruskauraa. En muista siellä silloin olleen mitään varoituksia alastomuudesta tai halaamisesta. Ja olivathan ne kuvat toki teknisesti hienoja. Sillä tavalla vaikuttavia kyllä. Siihen aikaan kun kiinnosti ehkä tekniikka enemmän kuin se, mitä kuvat sanovat. Eikä silloin ollut internettiä (jonka kautta nykyään tursuaa silmille niin teknisesti kuin sisällöllisesti mitä moninaisempaa kuvamateriaalia). Se oli vaan erilaista aikaa kuin nyt.

Nyt Mapplethorpen kuvia on Kiasmassa. Ne eivät kuitenkaan samalla tavalla vaikuta. Kuvat eivät ole muuttuneet, minä olen ja maailma on. Ehkä odotusarvoni ennen näyttelyä olivat koholla (tarvitseeko sellaiseen lääkkeitä?). Yhä ovat monet valokuvista toki teknisesti hyviä, vaikka nyt näen niissä aivan liikaa 80-luvun otetta. Niissä on samaa kuin osassa 80-luvun musiikista, jossa 80-luku ei tehnyt hyvää. Genesiksen Abacab on 80-luvun syntetisaattorihuuman pahasti tahrima levy (vaikka pohjalta löytyy, kun jaksaa pintaa syvemmältä kaivaa, ihan hyviä kappaleita). Eikä esimerkiksi Rushkaan sen paremmin osannut suojautua 80-luvulta. Ei 80-luvussa kaikki ollut pahaa, eikä aikakausi vaikuttanut niinkään sisältöön, vaan tapaan esittää ja kertoa, mutta se ei vaan sopinut jokaiselle. Ei musiikissa, eikä valokuvissa. Ja ne Mapplethorpen kukat… Ovatko ne oikeasti niin kiinnostavia? Ovatko? Vai ovatko ne vain ylitulkittuja ja täyteen tulkintoja tungettuja, ihan kivoja tavallisia eikä erityisen erikoisia kukkakuvia? Ovatko?

Mutta kyllähän vielä joistain kuvista löytyy muutakin kuin aikaa huonosti kestänyttä 80-luvun tunnelmaa. Yksi kuva joka on hämännyt, ehkä, tai… ehkä jotenkin häirinnyt tai jotain, on Man in Polyester Suit. Ja siinä kuvassa näkyvät kädet. Etenkin vasen käsi. Miksi se on noin? Onko mies menossa johonkin? Onko malli juuri nostamassa kättään? Miksi? Kuvassa on liikkeen tai jonkun tapahtuman epätäydellisyys, keskeneräisyys. Semmoinen valokuvalle tyypillinen ”on kuin olisi, muttei ole ja sekunnin murto-osan pituinen samplaus saa asiat näyttämään ihan erilaiselta kuin ne oikeasti ovat” -fiilis. Visuaalisesti tarkka, mutta silti epätäydellinen tulkinnan suhteen. Se siis ei häiritse huonolla tavalla, vaan hyvällä tavalla. Sellaisella tavalla, joka aiheuttaa synapsien välille sähköä.

Sitten asiasta toiseen. Tai ei ehkä niin toiseen. Istuttiin jengillä ravintola Vlatavassa, ennen Steven Wilsonin konserttia tässä äskettäin (loistava on kyseisen herran viimeisin musikaalinen teos). Mmm… makkaraa ja olutta (oli makkaraviikot). Ikkunasta näkyi Sokos ja Postitalo. Postitalon seinässä roikkui H&M:n mainos, jossa pukuun sonnistautuneen miehen käsien asento ja näkökulmasta johtuva pään puuttuminen toi mieleen Mapplethorpen kuvan Man in Polyester Suit.

h&m mapplethorpe
Näin sen näin.


Jos metsään haluat mennä nyt

Pekka • 18.4.2015, 11.46

metsäanimaatio


Lisää työkaluja pakkiin

Pekka • 7.4.2015, 10.07

Ai Basecamp tarjoaa opettajille ilmaista käyttäjätiliä? Enpäs ole huomannut sitä aikaisemmin, vaikka ovat näköjään tarjonneet sitä jo helmikuusta 2014 lähtien.

Tämä on hyvin mielenkiintoista. Kokemukseni Basecampista ovat todella positiiviset. En ole sitä käyttänyt opetukseen, mutta projektityössä kyllä. Jossain vaiheessa kuvataidekasvatuksen muuntokoulutuksessa pohdimme verkon käyttöä opetuksessa. Silloin mielessäni kävi Basecamp, mutta maksullisena se ei ollut varteenotettava vaihtoehto. Niinpä keskityimme Pinterestiin (lue juttu täältä: sivu 1, sivu 2, sivu 3), joka tietenkin on jotain ihan muuta.

Kuten tiedämme yrityspuolelta, kaikki inhoaa sitä, miten monilla erilaisilla alustoilla toimiminen töissä on ärsyttävää – kaikkiin on eri tunnarit ja jokaisessa on oma toimintalogiikka (yhdessä on vain karmea, toisessa käyttöliittymä on lähes rikos ihmisyyttä vastaan). Luokkahuoneessa on sama. On koneelle kirjautuminen ja tämän lisäksi johonkin opetussoftaan, meiliin ja ainakin Wilmaan kirjautuminen. Tähän palettiin vielä yksi lisää, esim. Basecamp, ei ole hyvä juttu. Ei oppilaille, eikä opettajille. Tokihan jossain on käytössä yhteinen sisäänkirjautuminen, ettei montaa tunnaria tarvitse muistaa, mutta kaikkialla näin ei ole.

Siksi pohdinkin, josko Basecamp tulee peliin hiukan myöhässä? Kun jossain on jo otettu käyttöön Fronter, Moodle tai mitä näitä nyt on, niin vaihtaminen tuskin on ensimmäinen optio. Tämän lisäksi Google Drive on opetuskäytössä myös, samoin Facebook (tavalla tai toisella).

Mutta hyväähän tässä on se, että valinnanvaraa alkaa olemaan. Ja jos vielä ei ole mihinkään tiettyyn sitoutunut, voi Basecamp olla ihan tarkistamisen arvoinen vaihtoehto.

Comments Off

Eräs kahvitauko

Pekka • 11.3.2015, 16.49

alkuiltapäivä
kahvit arabiassa
jännän äärellä

Jännän äärellä


Yllättäen

Pekka • 7.3.2015, 19.40

pahasti iski
se takavasemmalta
minut sänkyyn löi

nyt just ei tarttis
vaan koskapa tällaista
tarttis muutenkaan

Comments Off

Koko lopputalven sää

Pekka • 23.2.2015, 17.21

Vaihtelevaa.


Täällä tulevaisuuden alla

Pekka • 22.2.2015, 13.00

Koska elämme ajassa josta monet huutelevat, että tämä on nyt sitä tulevaisuutta, niin ajattelin kertoa teille millaista on täällä tulevaisuudessa. Minä nimittäin asensin puhelimeeni VR:n älypuhelinapplikaation VR Mobile.

Syitä applikaation asentamiseen oli kolme. Ensimmäinen syy oli se, että vaikka olin sisäänkirjautuneena VR:n verkkokauppaan selaimen kautta, en löytänyt niitä 15 euron matkoja joita mainostivat (ehkä en vaan osannut). Ajattelin, että josko applikaatiolla tämä onnistuisi paremmin. Toinen syy oli se, että koska kuitenkin ajelen junilla aina silloin tällöin, olisi applikaatio ehkä helpompi käyttää kuin VR:n mobiiliverkkosivut (jotka, täytyy tunnustaa, toimivat yllättävän hyvin). Kolmas syy oli se, että applikaatiolla pystyy ostamaan lipun paikallisjunaan, joka, siis se lippu ei juna, virallisesti on nimeltään vyöhykelippu (ja jonka ostaminen jostain käsittämättömästä syystä ei onnistu nettisivujen kautta).

VR mobiilinetti
Vyöhykelippuja saa kännykkäapplikaatiosta.

Vad tror du att det hände sen?

No, hyvää applikaatiossa on se, että se asentui ongelmitta. Ohjelma myös käynnistyi, joka on ehdottomasti plussaa. Kuten on myös se, että sisäänkirjautuminen onnistui.

Sitten.

Jostain syystä applikaatio puhuu vain englishiä, vaikka miten tiedoissani lukee, että prefereeraan finnishiä. Which is hiukan outoa, when you think of the kohderyhmä joka is probably mostly suomalaisia. Pieni juttu, mutta jos esimerkiksi ei pärjäisi englanniksi, ei applikaatiosta olisi minulle iloa, vain surua.

Sitten naputtelen hakuun lähtöruudun ja kohteen, jotta voin tarkistaa löytyykö niitä halpoja matkoja. Sormeilen hellästi Timetable and fares -painiketta ja… error: Web page not available. Sivua ei löydy. Yritän eri päivillä ja eri reiteillä. Virhe. Virhe. Virhe. Haku ei toimi. Virhe aina vaan.

Vr Mobile - haku ei toimi
Ei toimi haku.

Jos minun ei tarvitsisi matkustaa junalla minnekään, enkä tarvitsi lippua tai juna-aikatauluja voisi VR:n applikaatio olla ihan kiva. Nyt siitä ei ole mitään iloa, vain surua.

VR Mobile ei toimi. Ei kaukojunille, ei lähijunille. Tämän lisäksi applikaatio kaatui jossain vaiheessa kun siinä yritin hakea timetableja ja fareseita. Unexpected error, tai jotain (ihan kuin tällainen error joskus olisi expected). Kun sitten käynnistin applikaation uudestaan, avautui se sivulle jossa oli iso painike joka ilmoitti Tech support. Minä tietenkin sitä painamaan, että jos vaikka voisi jollekin ilmoittaa miten susi tämä applikaatio on. Arvatkaa toimiko? No it didn’t. Applikaatio avasi selaimen ja haki siihen virheen 404, sivua ei löydy.

VR Mobile - Tech support
Tech support ei ole tavoitettavissa.

Thank you VR.

Tällainen on se tulevaisuus jossa elämme ja siksi siteraan tähän loppuun Sean Conneryn roolihahmoa Zed, elokuvasta Zardoz: I have seen the future, and it doesn’t work.

Uninstall.

Comments Off