Melkein

The picture has almost replaced the word as a means of communication” sanoi valokuvaaja Berenice Abbott 1951. Samaa sanotaan yhä. Siis, että kuva on melkein korvannut sanan. Melkein. Melkein yhä vaan. Muttei kuitekaan ihan. Ihan vielä ainakaan.

Ajatuksen karkailua

Kyllä ihminen on oikeastaan aika tyhmä. Ensin keksitään tapa laskea aikaa sen mukaan miten tämä meidän meidän pallomme kiertää aurinkoa, joka on, täytyy tunnustaa, tietenkin ihan näppärää. Sitten saadaan lähes kaikki pallolla asuvat yhden lajin edustajat seuraamaan yhtä tiettyä tapaa laskea aikaa, ja onhan sekin aika kova juttu. Mutta sitten, koska tapa laskea aikaa tarvitsee joka neljäs vuosi yhden ylimääräisen vuorokauden lisättäväksi, laitetaan se sitten tyhmästi johonkin helmikuun loppuun! Oikeasti? Eikös olisi paljon mukavampaa jos joka neljäs vuosi esimerkiksi olisi pidempi joulupyhä, että se päivä karkailisi joulukuun lopussa? Tai jos karkauspäivä olisi heinäkuussa, olisi yksi kesäpäivä enemmän. Olisiko vähän hyvä? No olisi. Mutta onko näin? Ei. Helmikuussa sitä vaan karkaillaan. Höh.

Pieni hintanillitys

pieni LED-valo

Tällaiset näppärät pienet LED-valot maksavat Clas Ohlsonilla 4,99€/pari, eli noin 2,50€ kpl.

Paristot tällaiseen pieneen valoon, 2 kpl CR1220, jos niitä erikseen hankkisi, maksaisi kaupasta riippuen 3,80-13,90€. Kallein hinta, kun niitä googlailin, on Gigantista, jossa yhdelle CR1220-paristolle ilmoitetaan hinnaksi hulppeat 6,90€. Tästä huomaa, että se nyt vaan todellakin on tyhmää maksaa liikaa.

On siis halvempaa ostaa uusia pieniä LED-valoja paristoineen, kuin vaihtaa vanhaan uudet paristot. Surullista, monin tavoin, on se.

Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös

Kuvittele itsesi ostamassa junalippua lipunmyyntitiskiltä, ihan ihmiseltä. Tämä voi tietenkin olla vaikea ajatusharjoitus, koska VR koko ajan vähentää ihmismyyjien määrää ja ohjaa rahaliikenteen robotti-/algoritmimyyjien suuntaan.

Mutta kuvittele silti, että olet ostamassa menopaluulippua tiskin yli ja että haluat maksaa ostoksesi käteisellä (sekin on voi olla hiukan vaikeata nykyään). Rahat sinulla on taskussa.

Ilmoitat tiskin takana istuvalle myyjälle mistä haluat lähteä ja mikä on määränpääsi. Myyjä tarjoaa sinulle junien aikataulujen mukaisia lähtöaikoja. Valitset matkaasi sopivat ajat. Kaikki menee toistaiseksi hyvin.

Seuraavaksi myyjä pyytää sinua valitsemaan menomatkan istumapaikan. Teet sen ja myyjä pyytää sinua valitsemaan istumapaikan paluumatkalle. Teet sen. Kaikki menee toistaiseksi hyvin. Sinulla on nyt valittuna matkojen ajankohdat sekä istumapaikat.

Myyjä tarjoaa sinulle mahdollisuutta muuttaa valintojasi tai maksaa matkat. Valitset maksamisen ja olet jo kaivamassa rahoja taskustasi kun myyjä yllättää sinut sanomalla, että valittu paikka matkallesi ei ole sopiva. Tee uusi valinta, myyjä kehottaa.

Myyjä ei kuitenkaan kerro, onko kyseessä meno- vai paluumatkan paikka, eikä myöskään anna mahdollisuutta edes kysyä asiaa. Kuvittele. Siinä sinä sitten olet rahat kädessä, ostamassa menopaluulippua, mutta joko menon tai paluun istumapaikka on jotenkin väärin. Tietoa ei myöskään ole siitä mikä on väärin (esim. menikö paikka juuri alta kun olet sitä varaamassa, vai olisiko ehkä niin, että kalusto onkin eri eikä sitäkään ilmoiteta). Olisi toki ollut kiva saada tietää tämä paikkavalinnan erheellisyys jo ennen kuin rupeat maksamaan, mutta kerrankos sitä.

Koska et tiedä kumpi on väärin ilmoitat myyjälle, että poistat jo tekemäsi paikkavaraukset ja varaat menomatkan istumapaikan uudestaan. Ja sitten varaat paluumatkan istumapaikan uudestaan. Myyjä ottaa vastaan uudet paikkasi mukisematta ja tarjoaa jälleen mahdollisuutta muuttaa valintojasi tai maksaa matkat. Kerrot, että haluat maksaa. Kaivelet jälleen rahoja taskustasi ja olet juuri ojentamassa niitä myyjälle kun myyjä sanoo, että paikkavalintasi on väärin. Et taaskaan tiedä onko kyseessä meno vai paluu (tai mikä on syy valintojen epäonnistumiseen), eikä myyjä sitä kerro. Miksen taaskaan saanut tietää tätä erhettä ennen kuin rupean kaivamaan rahoja esiin, pohdit.

Ja niinpä sinun pitää taas ilmoittaa poistavasi jo tehdyt paikkavalinnat niin meno- kuin paluumatkalle. Ja niinpä jälleen kerran varaat paikat niin meno- kuin paluumatkaa varten. Et ole tietenkään enää täysin varma mitä paikkoja mihinkin suuntaan olet jo kokeillut, eikä myyjä tätä myöskään kerro, ja näin paikkojen valinta on muuttunut täysin sattumanvaraiseksi räpeltämiseksi. Ja hiukan jo pelonsekaisin tuntein valmistaudut maksamaan matkasi, koska haluat ostaa matkat, koska tarvitset liput. Kaivat rahojasi taskusta jännittäen ottaako myyjä ne vastaan vai ei.

Nyt on hyvä hetki lopettaa kuvittelu, ettei verenpaine nouse vaarallisiin lukemiin.

Tällaista hakuammuntaa ja täysin käsittämätöntä perseilyä ei kukaan kestäisi jos ostotapahtuma tapahtuisi tiskin yli ihmisen kanssa asioidessa. Kun verkosta ostaa junalippuja tällaista tapahtuu. Ja kun tällaista tapahtuu muistelen lämmöllä millaiseen kyykytykseen joskus joutui Alkossa ennen itsepalveluaikaa. Mutta vaikka Alko aikaan näytti asiakkaalle asiakkaan paikan hyvinkin selkeästi, tuntui se niin paljon asiakaslähtöisemmältä kuin VR:n verkkokauppa pahimmillaan.

Päivitys 31.1.2016: Lähinnä itselle muistiin, asiaan jollain tavalla liittyen juttu Kalevasta: Mies väsyi VR:n lippukaupan hitauteen – koodasi pai­kan­va­lin­nas­ta mutkat suoriksi