Lämmin

Pekka • 13.8.2015, 10.13

suussa sulava
suklaa sulaa sivu suun
suomen suvessa

veisi mieli ja
soisi sielu vaan jalat
eivät selviydy

*

Päälaki

Comments Off on Lämmin

Kirja ja elokuu

Pekka • 7.8.2015, 12.18

kirjastossako
kirjani hiirenkorvat
on silitetty

elokuun ilma
silmääkin miellyttävä
utuinen lämpö

Comments Off on Kirja ja elokuu

A quote about bias

Pekka • 6.8.2015, 12.20

It’s also easy to discover the biases that have been built into speech recognition software. I once left my office for a meeting, locking the door behind me, and came back to find a stranger had broken in and typed a series of poetic sentences into my computer. Who was this person, and what did the message mean? After a few spooky, puzzling minutes, I realized that I had left my speech recognition software running, and the sentences were the guesses it had produced about what the rustling of the trees outside my window meant. But the fact that they were fairly intelligible English sentences reflected the biases of the software, which didn’t even consider the possibility that it was listening to the wind rather than a person.

Bias is Always Bad by Tom Griffiths.

Edge 2014 question: What scientific idea is ready for retirement? From the book This Idea Must Die: Scientific Theories That Are Blocking Progress.

Comments Off on A quote about bias

Pari pientä huomiota

Pekka • 2.8.2015, 12.01

siivet säärissä
eivät lennättäneetkään
naista ratikkaan

villieläimiä
niin luonnonmukaisesti
asfalttitiellä

Comments Off on Pari pientä huomiota

Mikä muuttuu kun maailma muuttuu?

Pekka • 15.7.2015, 08.55

Valtiotieteiden tohtori Anu Kantola kirjoittaa, hs.fi:ssä näin: ”Maailma muuttuu seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin se muuttui edellisten viiden vuosikymmenen aikana.

Jäin pohtimaan mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että maailmaa muuttuu?

Avaruus ja se universumi johon esimerkiksi Star Trek ja Star Wars on kuviteltu, kaikki tuo mikä arkisesti ajateltuna on tuolla oman ilmakehämme ulkopuolella (johon me oikeasti kuulumme ja joka oikeasti on osa meidän maailmaamme, vaikka emme välttämättä sitä niin ajattele) ei ole viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana juurikaan muuttunut. Tai no, on muuttunut paljonkin, mutta meidän näkökulmasta ei juurikaan. Se on siis suhteellisesti sama, kuten aurinko johon Watersin lyriikat Pink Floydin kappaleessa Time viittavat:

And you run and you run to catch up with the sun but it’s sinking
Racing around to come up behind you again.
The sun is the same in a relative way but you’re older,
Shorter of breath and one day closer to death.

Entäs tällä meidän pallollamme? Olemme viidenkymmenen vuoden aikana kiertäneet auringon viisikymmentä kertaa ja pyörineet oman akselimme ympäri yli 18000 kierrosta. Maapallo, jos ei mitään radikaalia kosmista tapahdu, jatkaa oman akselinsa ja auringon ympäri kiertämistä suhteellisesti katsottuna muuttumattomana seuraavatkin viisikymmentä vuotta. Pidempäänkin.

Koivut ovat koivuja, vuoret vuoria, ruoho ruohoa ja linnut lintuja. Ilmamassat liikkuvat ja puut heiluvat. Jossain tipahtaa hiukan maata mereen, toisaalla maa nousee merestä. Meri aaltoilee tai on tyyni. Pilvet muuttavat jatkuvasti muotoaan, tulevat ja menevät. On sadetta, ukkosta. Lämpötilat vaihtuvat. Vuodenajat vaihtuvat, jossain selkeämmin, kun taas jossain muualla muutokset ovat vähäisempiä. On syntymää ja kuolemaa. Yhden maatuminen on toisen energiaa. Kiertokulku. Maailma käy ja kukkuu.

Mikä muuttuu, kun kun ihminen sanoo maailman muuttuvan, esimerkiksi seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana? Ei maailma, vaan ihminen muuttuu. Tai no, ei ihminenkään muutu. Toki yksilöt syntyvät, kasvavat, kehittyvät, oppivat, syövät, juovat, naivat, vetävät röökiä, ryyppäävät ja kuolevat. Mutta ihminen on kuitenkin yhä vaan sama ihminen, ei muutosta siinä. Olemme lajina olleet tuhansia vuosia hyvin samanlaisia. Viisikymmentä vuotta ei muuta meissä mitään.

Se maailma, joka muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin viisikymmentä vuotta, on ihmisen tekemä maailma. Se mitä ihminen rakentaa, se mitä me tuotamme. Se millä ihminen helpottaa olemistaan, tekemistään, liikkumistaan ja kommunikointiaan. Se miten olemme ja miten me ymmärrämme olemisemme. Se on myös sitä mitä ihminen tuottaa turhaan, koska isolle osalle meistä tällä kivenmurikalla avaruudessa, on muodostunut tarve kerätä itse määrittelemäämme ja keksimäämme vaurautta. Ihmisen maailma, se joka muuttuu, on myös tappamista ja tuhoamista. Se on osa tuottamista.

Maailma muuttuu hitaasti. Ihmisen tekeminen muuttuu nopeasti, sille viisikymmentä kierrosta auringon ympäri on iso asia. Se vaikuttaa planeettaamme tavalla tai toisella, koska täällähän me olemme. Se on myös jo vaikuttanut niin kuuhun kuin Marsiin. Ne ovat maailmaamme.

Oikeastaan tämän tekstin piti olla lyhyt kommentti sosiaalisissa medioissa linkkiä Kantolan tekstiin jakaneille. Toisin kävi ja kirjoitinkin pidemmin. Se mitä siis halusin sanoa on, että koska vähitellen ihmiset tajuavat median otsikoinnin ”jalankulkija jäi auton alle” tarkoittavan sitä, että ihminen ohjaasi autonsa toisen ihmisen päälle, niin samalla tavalla pitäisi tajuta sanonnan ”maailman muuttuu” tarkoittavan ”ihminen muuttaa itse omaa elämismaailmaansa ja katsoo sitä omasta näkökulmastaan”. Maailma, kaukaa katsottuna, ei muutu niin nopeasti, mutta se miten ihminen oman napansa ympärillä pyörivän elämismaailmansa ymmärtää ja millaiseksi sen muokkaa, muuttuu kyllä. Ja meihin itseemme nähden nopeastikin. Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat tuoneet isompia muutoksia kuin sitä edeltäneet viisikymmentä. Ja muutokset tulevien viidenkymmenen vuoden aikana tulevat olemaan jälleen isompia.

Se maailma joka viidessäkymmenessä vuodessa muuttuu paljon, ei muuttuisi ollenkaan jos ihmistä ei olisi. Ja tämän kirjoitettuani haluan huomauttaa, että Kantolan teksti on lukemisen arvoinen.

Aurinko puun lehtien läpi vastavaloon.
Mikä muuttuu?

Comments Off on Mikä muuttuu kun maailma muuttuu?

Syvä uni

Pekka • 8.7.2015, 08.16

Teknologian kehitys on taiteelle toisinaan vähän jänskä juttu.

DeepDream: Today psychedelic images, tomorrow unemployed artists.

Valokuvauksen ajateltiin aikanaan päättävän niin maalaustaiteen kuin tarpeen piirtämiselle, koska nyt (eli noin 1800-luvun puolivälissä) pystyttiin yllättäen toistamaan todellisuutta pelkällä napin painalluksella (se kun ei vaadi osaamista, ajateltiin). Toisin kävi. Piirtäminen ja maalaaminen elää ja voi hyvin. Valokuvaus sen sijaan on muuttunut oikeasti sellaiseksi, että teknisesti optimaalisen valokuvan ottamiseen ei enää tarvitse hirveästi osaamista (villit apinatkin osaavat).

Se miten Googlen DeepDream algoritmi muuttaa, sekä mitä se muuttaa (jos muuttaa), jää nähtäväksi. Odotellessa voidaan joko synkistellä tai ajatella positiivisesti (pitäen mielessä, että kaikella teknologialla on niin hyvät kuin huonot puolensa). Jos joku kuvataiteilija (tai muu työkseen kuvia tuottava henkilö) pelkää jäävänsä ihan oikeasti ohjelmoitujen tilastollisten oppimismallien vuoksi työttömäksi, kannattaa nyt jo ruveta pohtimaan miten voisi omaa tekemistään muuttaa sellaiseksi, ettei jää ohjelmoijien tuottaman koodin jalkoihin.

Kukkia, monivalotus
Kukkasia.

Comments Off on Syvä uni

Ei yksi feissari kesää tee

Pekka • 18.6.2015, 16.34

Pohdin eilen, miten täällä meillä pohjolassa feissari oli aikanaan perin harvinainen näky, mutta miten siitä on viime vuosien aikana tullut ihan ympärivuotinen rikkakasvi. Nyt juuri tuntuu siltä, että feissarit ovat täydessä kukassa ja saattavat aiheuttaa monille niin allergisia oireita kuin yleistä ärsytystä. Tämän lisäksi, olen kuullut kerrottavan, että triffideist… eiku feissareista on kehittynyt myös laji, joka käy ihmisten kotiovilla pölisemässä.

Tähän liittyvästi, internetin jossain toisessa nurkassa: Feissaripujottelu.

Comments Off on Ei yksi feissari kesää tee

Puuroa, puuroa

Pekka • 17.6.2015, 12.23

Puurosta puheen ollen, Irlannissa puuro on kokenut jonkinlaisen renesanssin tässä jokin aika takaperin, jos on internettiä uskominen. Siellä puuroon laitetaan myös kermalikööriä *). Jopa hotellin aamupuurossa ilmoitettiin olevan Baileysia. Tämä tieto hämmentää monia täällä. Niinkin, että sitä oikein tahdota uskoa. Viime lauantaina bloggaajien suviseuroissa tieto kermalikööristä puurossa aiheutti suurta hilpeyttä ja johti keskustelun hetkeksi pois tavanomaisista K18-aiheista sekä politiikasta puuroon (ja makaroniin, mutta lähinnä puuroon). Ja se taas johti siihen, että päätin kokeilla Fazerin uutta alkupuuroa (ilman pekonia, tosin) ja huomasin sen hyväksi.

Vaan takaisin tarujen vihreälle saarelle. Siellä ollessamme yksi seurueesta koki valaistumisen inspiroituneena ajatuksesta kermalikööripuurosta ja loihe lausumaan ajatuksen Elovenan ja Jaloviinan yhdistämisestä Jalovenaksi. Mikä mainio idea! Tunsin tarvetta visualisoida tämän, joten tein sen.

Elovena plus Jaloviina on yhtäkuin Jalovena.
Jalovena.

Tätä kirjoittaessa en ole kokeillut jalovenaa, mutta ehkä voisi kokeilla lorauttaa vähän kermalikööriä seuraavan alkupuuron joukkoon (ja/tai pekonia).


*) Toi Baileys-sivu ei muuten aukea jos ilmoittaa surffaavansa Suomesta. Kannattaa siis ilmoittaa katselevansa maailmaa vaikka Virosta käsin niin johan pääsee kiinni paheellisiin mainosviesteihin. Alkon sivulta voi kyllä virallista tietoa lukea.

Comments Off on Puuroa, puuroa