Lottovoitto

Tältä näytti loton voitonmaksutosite 20 vuotta sitten. Löysin tämän Photoshop 5.0:n käyttöohjeen välistä karsiessani kirjahyllystä turhaa pois. En säästänyt tositetta, enkä käyttöohjetta.

Mummonmarkkoja!

Alkon hinnasto 1992

Sattuipa silleen jännästi, että sain käsiini Alkon hinnaston vuodelta 1992. Siihen aikaan, eli markka-aikaan, kun ei internettiä kylällä ollut, oli ihmisen turvauduttava painettuihin paperisiin listoihin, luettoloihin ja kuvastoihin. Puhelinluettelon ja Anttilan postimyyntikuvaston ohella Alkon hinnasto oli tärkeä tiedonlähde. Ikeaahan ei tuolloin oltu vielä Suomessa keksitty.

No mitäpä minä Alkon vanhalla hinnastolla? Ensin katselin tärkeimmät. Mitä maksoi pullo kossua silloin? 91 markkaa. Entä mitä maksoi opiskeluaikana yllättävän suosittu tsekkiläinen valkkari Mikulov? 26 markkaa ja se oli näköjään uusi tuote vuonna 1992. Hinnastossa on myös sivu muistiinpanoille. Näppärää. Pullo keskiolutta, merkistä ja mallista riippumatta, maksoi tuolloin 5,40 mk (Rahamuseon laskurin mukaan 1,34€ tätä kirjoittaessani).

Sitten ajattelin, että tokihan tämän hinnaston voisi jakaa muillekin. Niinpä sitten skannasin sivut, pullautin niistä pdf-tiedoston jossa kuvat on käytetty OCR:n kautta (sisällöstä voi siis hakea) ja laitoin paketin tuonne internettiin kaiken maailman ihailtavaksi.

Käy nappaamassa tiedosto itsellesi:
Alkon hinnasto 3/92, 16.9.1992.

Filminvalmistusta

Tulipa vastaan tässä internetissä hilluessani tuore pieni dokkari Ilfordin filminvalmistuksesta. Ajattelin, että kun sen tänne blogiin upotan, niin voin seuraksi samalla upottaa 61 vuotta aikaisemmin valmistuneen, kaksiosaisen pätkän Kodakin filminvalmistuksesta.

Omituisuus vai ominaisuus? Vol 2.

On vaikea sanoa mikä on omituista, koska pelkkä normaalinkin määrittely on hankalaa. Vaan kun on haasteen saanut niin kai sitä pitää vastata. Haasteen heitti Pinserin samikki, aitoon vanhan blogistanin henkeen… tosin Facebookin kautta. “Kovat tyypit tekevät tästä blogipostauksen”, sanoo samikki. Eihän tässä siis ole mitään valinnanvaraa.

Tämä haaste on, kuten ruotsiksi sanotaan favorit i repris, eli tässä on vaarana saada tikku silmään. Edellisestä haasteesta on nimittäin kulunut aikaa semmoiset 13 vuotta, kuten myös silloiseen vastaamisesta.

Mutta asiaan/asiattomuuten (miten vaan).

  1. En ole riippuvainen korvapuikoista. Puhdistan korvani kun tunnen siihen tarvetta, mutta olen mielestäni todella hyvä puhdistamaan korvani korvapuikoilla. Niinkin hyvä, että semmoisella pienellä mustapäisellä korvaantihrustusskooppilaitteella korvantutkimuslampulla, eli otoskoopilla korviini tiiraavaa lääkäri on kommentoinut korvieni puhtautta sanomalla “onpas puhtaat korvat”, lisäkommentilla “epäillyttävän puhtaat”.
  2. Pystyn yleensä nukahtamaan vaikka olisi valoisaa, en kaipaa pimennysverhoja, mutta aamuisin valoiseen aikaan verhojen on hyvä olla tietyllä tavalla. Herääminen nousevan auringon säteisiin on asia josta pidän. Joskus auringon paahteeseen herääminen on tuskaisen hikistä puuhaa, mutta pidän sitä paljon parempana kuin, herätä talvella pilkkopimeään ja siksi tykkäänkin auringon aamupaahtessa kärsimisestä hikisenä silloin kun se on mahdollista. Ja ne verhot? No, ne pitää asetella niin, että aamulla sänkyyn osuu vain sopivan ohut siivu taivaan tulipallon, keskimäärin noin 150 miljoonan kilomterin päästä lähettämää energiaa.
  3. Minulle tuntuu riittävän vanhanajan, konventionaalinen, lineäärinen televiissio tallennusmahdollisuudella Ainakin toistaiseksi. Vaikka toki olisi joskus kiva katsella Netflixiä, HBO:ta tai jotain mitä näitä nyt onkaan, en tunne niihin erityistä tarvetta. En oikeastaan oikein ymmärrä mihin väliin ne mahduttaisin. Samalla minusta lineäärinen televiissio tarjoaa sisältönä suurimmalta osalta vain hirveän skeidaa tai mielettömän skeidaa sisältöä. Logiikkani tämän suhteen on varmaan jollain tavalla yhtä outo kuin kalan suhteen (kts. kohta 1 vuoden 2006 vastauksista, linkki silloiseen ylempänä (koska olen laiska)).
  4. Käytän puhelintani kelloradiona. Oli minulla aikanaan “oikea” kelloradio, punainen semmoinen, mutta sen kautta täällä Helsingin 14. kaupunginosassa ei Radio Helsinki millään kuulunut häiriöittä. Kun kyllästyin särinään siirryin puhelimeen ja nettiradion puolelle. En kuitenkaan käytä puhelinta muuhun musiikin kuunteluun. Liikkeellä ollessani minulla on käytössä iPod. Nykyinen on vuonna 2010 hankittu viidennen sukupolven Nano ja se on ehkä parasta koskaan hankkimaani Apple-teknologiaa. Sitä ennen käytin ensimmäisen sukupolven Nanoa, johon vaihdon ihan ensimmäisestä iPodistani, ensimmäisen sukupolven iPod Shufflesta. Toisinaan harmittaa se, etten säästänyt tuota ensimmäistä. Se oli tosi näppärä. (En säästänyt aikanaan Commodore 64:kaan ja sepäs harmittaa kyllä enemmän.)
  5. En ole vieläkään hyvä tekemään listoja. Tällaisessa luettelemisessa on ensin vaikeaa keksiä mitä tähän rustaisi ja sitten onkin taas vaikea rajata sitä vain viiteen. Aina jää joitain ulkopuolelle, sellaista joka sopisi mukaan, olisi hyvä lisä tai muuten toimisi. Tekstin avulla luotu kuva ei koskaan tunnu sisältävän tarpeeksi ollakseen kokonainen.

Haastan mukaan kaikki, jotka haasteeseen haluavat osallistua.