skrubu

Jos kerran Jungner haluaa Suomen TV-yhtiöille yhteisen nettikaupan, miksi YLE on mukana TVKaistan toiminnasta tehdyssä tutkintapyynnössä?

Meinaan, jos TV-yhtiöille pitäisi joku yhteinen myyntialusta saada aikaiseksi, niin eikö olisi järkevää lähteä liikkeelle jostain jo olemassa olevasta ja toimivasta – sellaisesta jota voisi kehittää ilman tarvetta keksiä jokaista pyörää aina uudestaan ja uudestaan?

TV-yhtiöt ja edunvalvojat ovat hulluja jos eivät ymmärrä TVkaistan olevan parasta ja innovatiivisinta mitä TV:lle on tässä maassa viimeisen kymmenen, jos ei vielä useammankin, vuoden aikana tapahtunut ja, että kyseisen palvelun tappaminen olisi iso askel takaisin 1900-luvulle.

Valitettavasti edunvalvontaa suorittavien elinten toimintaan ei kuitenkaan näytä kuuluvan innovointi, kehitys tai uudet tulevaisuuden näkymät mahdollisuuksineen. Edunvalvonnan tehtävänä vaikuttaisi olevan kehityksen pysäyttäminen, stagnaation ylläpito ja järkkymätön usko menneisyyteen. Käsketään. Ollaan yksisuuntaisia. Uusi kielletään kategorisesti ja keskustelematta. Seek and destroy. Piste.

Edunvalvonta schmedunvalvonta…

(Olen avautunut tästä aikaisemminkin.)

Samasta muualla.
Arctic Startup: Old Media Sues New Media: Case TV-Kaista
Switch X: Dinosaurukset uuden median kipussa…

Jatkopohdintaa jutulle Sika, säkki ja datamaksu.

Tuli eilen mieleen toinen (ei auto-)analogia kännyköiden datamaksulle: Tiedät kyllä paljonko perunat maksavat per kilo, mutta et tiedä montako kiloa niitä sinulle tullaan toimittamaan ja näet lopullisen hinnan vasta kun kaupat on tehty, perunat toimitettu ja saat laskun postitse. Ostaisitko? Olisiko laillinen tapa käydä kauppaa?

Ja tuosta analogiasta mieleen, että tällainen datamaksumallihan tarkoittaa sitä, että kuluttaja maksaa kyllä sisällöstä, mutta rahahan ei mene perunoiden viljeliöille vaan (jälleen kerran) niille jotka mahdollistavat perunoiden siirtymisen paikasta A paikkaan B.

Ja koska kuluttaja jo mielestään maksaa sisällöstä, miksi ihmeessä hänen sitten pitäisi vielä maksaa siitä erikseen viljeliöillekin? Eli jos hesarin etusivun lukeminen kännykällä maksaa noin 6 euroa, miksi ihmeessä hesarille pitäisi maksaa vielä jotain lisähintaa per juttu?

Tämähän johtaa vääjäämättä siihen, että mediatalojen pitäisi ottaa sisällön tuottajan ohella sisältöön pääsemisen mahdollistava rooli jotta ne saisivat rahaa tekemistään ja julkaisemistaan sisällöistä.

Monet mediatalot huutavat Googlen olevan ahne varas ja iilimato joka imee viimeisetkin sentit pienten sisällöntuottajaparkojen taskuista omaan pohjattomaan pahuuden kaivoonsa, mutta kyllähän mediatalojen pitäisi myös älähtää siitä, miten operaattorit saavat joulupöytäänsä silavat, sikarit ja vuosikertakonjakit muiden tekemällä sisällöllä aivan samaan tapaan kuin Google.

Miettikää sitä, että jos minä ilman datapakettisopimusta surffaan Elisan liittymällä mobiilisti hs.fi:tä, saattaa Elisa saada siitä alle viikossa minulta saman verran rahaa kuin mitä hesarin vuosikerta maksaa.

[mobiililiittymän] Lasku voi helposti nousta satoihin euroihin, jos kännykän kautta ladataan viihdettä tai ohjelmia.
–
Tietokone.fi: 13-vuotias sähläsi 14 500€ kännykkälaskun

Sanoisin, että ne sadat eurot tulevat täyteen yhtä nopeasti myös joukkotiedotusvälineiden sivuja selatessa, sen verran on mainosta ja sälää sivuillaan.

Nopeasti laskettuna, käyttämällä tieokone.fi:ssäkin mainittua Elisan 4,80 eur/megatavu, tulee satasen verran euroja laskuun kun käy joko
- tietokone.fi:n etusivulla 21 kertaa tai
- hs.fi:n etusivulla 16 kertaa tai
- iltasanomat.fi:n etusivulla 10 kertaa.

Jos viikon ajan joka päivä kävisi kerran jokaisen yllämainitun palvelun etusivulla, muodostuisi siitä n. 150 euron lasku. Tämä siis Elisan hinnoin kotimaassa ilman datasiirtosopimusta. Ulkomaan datasiirtohintoja laskeskelin viime vuonna.

Mielestäni on outoa, että datamäärään sidottu hinnoittelu voi olla sallittua. Kuluttajallahan ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitä netin käyttö kännykällä tulee maksamaan ennen kuin lasku tärähtää luukusta. Datamaksu per siirretty mega on sika säkissä – kuin autovuokra joka määrittyy siitä miten monta kierrosta pyörät ovat pyörineet.

Olen sanonut aikaisemmin, ja toistan itseäni taas: Mobiilin internetin suurin hidaste ovat kännykkäoperaattorit ja heidän älyttömät hinnoittelumallit.

Kuten vanha viidakkosananlasku on meille opettanut: Se mikä yhtenä viikkona nousee, putoaa seuraavana. Etenkin kun kyseessä on poikkeus.

Ei kuitenkaan korkein nousija, eikä myöskään suurin pudottaja. Eikä se ole mikään yllätys millään tavalla.

Onkohan olemassa jotain Oindexologia joka osaisi selvittää, josko Partiojohtaja.fi:n alapuolella oleminen molempiin suuntiin mentäessä on jotenkin merkityksellistä esimerkiksi tulevan vuoden onnen tai epäonnen suhteen?

Kädessäni pieni lippunen, jossa numero. Jonotan vuoroani kaupan valmisruokatiskille. Siinä väistellessäni muita, usein jo kunnioitettavaan ikään päässeitä, kuluttajia ja heidän ostoskärryjään, kuuntelen myyjien ja asiakkaiden keskustelua.

- Minä ottaisin tuolla olevia kermaperunoita kakkoseen kiitos, selvitti eräs herra myyjälle, joka kyselemättä ryhtyi annostelemaan pyydettyä tuotetta.

Huomasin miten pieni naurahdus oli pulpahtaa suustani muiden kuuluville, mutta onnistuin pitämään sen vain hymynä ja hiukan liioiteltuna uloshengityksenä nenän kautta samalla kun käänsin katsettani hiukan alemmas. Yritin keskittyä edessäni tarjolla oleviin salaatteihin kun viereeni änki vanhempi rouvashenkilö jonka jonotusnumero oli juuri huudettu tiskin takaa.

- TÄÄLLÄ!

Jonotusnumeron huutanut nuori mies tiskin takaa saapuu paikalle.

- Ja mitä saisi olla, myyjä kysyy.
- Ottaisin marinoitua kaalisalaattia, asiakas kertoo.
- Paljonko laitetaan?
- Niin paljon kun kakkoseen mahtuu.

Tavallaan on oikein hyvä, ettei kaupan myyntipakkauksia ole merkitty kirjaimin vaan numeroin, koska sillä ei olisi ikää pidentävää tehoa. Numerointi on ehdottamasti paljon hauskempi, ainakin niille joilla on vilkas mielikuvitus.

Kun sitten viimeinkin oli oma vuoroni pyysin oman ostokseni tylsästi ”siihen toiseksi pienimpään purkkiin”. Oli pakko, puhekyvyn säilyttämisen vuoksi.

Tänään siis Blogipikkujoulut Weeruskassa alkaen kello 19.

Tänä jouluna laiskotti niin, että ajattelin ostaa kortit niihin harvoihin lahjoihin jotka annan enkä tehdä itse.

Kun kävin viime viikolla sitten katselemassa millaisia taitettuja kortteja on tarjolla, petyin. En siksi, että korttien aiheet olisivat olleet huonoja, löysin monia oikein mainioita kortteja, vaan siksi, että kortit olivat yllättävän kalliita, monessa oli kortin hinta painettu korttiin isoin numeroin (jotta kortin vastaanottaja näkee miten kallis kortti on?) tai kortin viimeinen sivu oli tupaten täynnä valmistajan nimeä, logoa, osoitetta, verkko-osoitetta ja mitälie copyrightejä ja kaikenlaista. Sen voin ymmärtää, että kortissa on valmistajan nimi, mutta pitääkö neljännes koko kortin pinta-alasta täyttää minulle tai lahjan saajalle yhdentekävällä hutulla? Ei kiitos.

Eilen eksyin ihan muut ajatukset mielessä, katsomaan kortteja Zazzlessa ja huomasin kortin hinnan ja ”Add to basket” -painikkeen alla olevan ”Customise it” -painikkeen, jolla pääsi korttieditoriin. Näköjään korttien kaikkia sivuja voi muokata: Kääntää pystyyn tai makaamaan, lisätä omat tekstit (monia fontteja tarjolla), valita niin tekstin kuin taustan värin, lisätä omia kuvia ja jopa poistaa tarjolla oleva kuva. Perin näppärää. Eikä korttien hintakaan ollut ihan pahimmasta päästä.

Niinpä sitten, vaika nyt en enää itse tarvitse kortteja, tein itselleni tunnarit Zazzleen ja työnsin sinne jokusen viimeaikaisista kuvakokeiluistani tarjolle kortteina, jos vaikka joku kiinnostuisi. Ja koska se oli mahdollista, tein tarjolle myös kortteihin mätsäävät kravatit, ettei tartte antaa pelkkää korttia lahjaksi :)

Hmm.. Zazzle vaikuttaa kivalta. Pitääpä miettiä mitä kaikkea voisi omaan kauppaansa lisätä myyntiin.