Digicamera.net postasi linkin about.comiin jonne on kerätty linkkejä otsikolla The Ethics of Digital Photo Manipulation. Täytyypä sanoa että kyseisten linkkien takaa avautuu vaikka mimmoista höttöä. Esimerkiksi “Photoshopping’s only purpose is to make viewer smile; no one makes money from it“, pakollinen “Is It Art Yet?” kysymys ja vaikka mitä missä valitetaan että sävyjen säätäminen on väärin.
Jotkut jutuista ovat aika vanhoja, mutta ainahan niitä sävyjä on säädetty. Ei kai kuvankäsittely tietokoneella tee sitä vääräksi? Lehtitalojen pimiössä on tummennettu ja vaalennettu valokuviavedoksia hyvännäköisiksi jo kauan ennekuin tietokoneet keksittiin. Christer Strömholm vainaa puhui termistä “säkerställa negativet“.
Hade jag exponerat fel eller gjort något annat galet så var det inte hela världen, jag hade ju nätterna på mig. För mig gällde det att säkerställa negativet.
Eli pääasia on saada kuva negatiiville, vaikka väärin valotettuna, vedostus ja julkaisu voi tapahtua myöhemmin. Vastaava tapahtuma on mielestäni digikuvauksessa kuvan “turvaaminen” RAW muotoon.
Photodude kirjottaa mielestäni sävyjen säädöstä ja RAW kuvista hyvin. Jutun innoittajana on lehtikuvaaja Patrick Schneiderin kohtalo joutua epäuskottavuuden valoon, kun oli käsitellyt kuvia digitalisesti. Photodude huomauttaa, perin korrketisti että
If you see a professionally printed image, odds are close to 99.8% that some area of it has been dodged or burned. It can be done very subtly, like lightening the skin tones of a face, or slightly darkening the corners and sides of a print so that the eye is drawn to the central subject. Or it can be quite dramatic, like the darkened skies of Ansel Adams work, or the deepened tones of Eugene Smith’s work.
Muutenkin juttu on rautaa, suosittelen lukemaan. Dude rulaa :)
Ja tehtiin siellä pimiössa aikanaan muutakin (siis valokuvien suhteen :). Olen kuullut juttua että Smithin valokuvajournalistiurasta kertovan kirjan Let Truth Be the Prejudice kannessa oleva kuva on mestarin itsensä pimiössa manipuloima. Tarinan mukaan alhaalla näkyvä sahan kädensija ja käsi on valotettu kuvaan jälkikäteen, peittämään jotain joka ei ollut kuvassa kohdallaan.
Samalla minun ihan pakko kirjata tähän vielä kysymykset jotka ovat vaivaavat minua aina kun on puhe kuvankäsittelyn oikeudesta elämään, etenkin journalsimin saralla. Vaikka eihän tämä koskaan mihinkään johda, mutta piti nyt taas sohaista tätäkin: onko tekstin käsitteleminen tietokoneella yhtä väärin kuin kuvien? Kumpi valehtelee enemmän: teksti vai kuva? Onko jompikumpi uskottavampi, ja miksi?
Tähän on hyvä lopettaa: “All photographs are illusions after all“.
