Yö japanilaisessa pikkukylässä

Jään miettimään. Tämä tuntuu tutulta. Olen ollut täällä aikasemminkin. Ainakin tässä maassa, ehkä en juuri tässä kylässä. Japanilainen pikkukylä joka kuitenkin mielettömän urbaani. Täällä on jotenkin onnistuttu piilottamaan isot rakennuskompleksit näkymättömiin. Hämmentävää, koska nopeasti katsottuna ei uskoisi että täällä on iso kauppakeskus ravintoloineen ja neonvaloineen. Täällä osataan nämä asiat.

Asun nelihenkisen perheen luona, vanhemmat ja kaksi hyvin kasvatettua älykästä lasta. En tiedä miksi asun juuri heidän luonaan, mutta tunnumme tulevan hyvin toimeen. Perhe vaikuttaa sympaattisilta. Vanha tuttuni suomesta vetää englannin kielen kursseja koululla. Täällä moni puhuu hirveän hyvää englantia. Mutta perheen sisäiset ongelmat ratkotaan aina niin että minä en ymmärrä, japaniksi. Tämä siksi että minun ei tarvitse lähteä talosta. Minua ei pitäisi hävettää, koska en ymmärrä.

Jotain kränää minulla on paikallisen pahiksen kanssa. Olisikohan ollut kyseessä se että olen vieraspaikkakuntalainen? Ongelmat selviytyvät yön yli ilman suurempia traumoja, kunniakkaasti kuten täällä on tapana, ilman pahoja tunteita, mutta en ehdi tuttuni vetämälle kurssille, harmi, se olisi voinut olla mielenkiintoinen kokemus. Yö on lämmin. Aamulla lähden. Tuntuu hiukan haikealta, mutta samalla onnelliselta. Täällä oli hieno olla. Mutta mitä minä täällä oikeastaan tein, miksi olin täällä?

Olen ymmärtänyt että unien tulkinnassa hyvin tärkeää on miltä unessa tuntui, ei niinkään se mitä siinä tapahtui. Olen viimeisen parin vuoden aikana nähnyt paljon unia jossa olen joko ulkomailla tai jossain minulle entuudestaan tuntemattomassa rakennuksessa. Usein minulle jää niistä positiivisen haikea olo.