skrubu

Livet är inte lätt. Inte skall det vara lätt heller. Men vissa saker verkar vara mycket svåra.

Det finns somliga som försöker leva utan internet, men det ser ju inte ut att gå så bra, trots att orsakerna verkar vara giltiga. Undrar hur det kommer sig att bloggen uppdateras?

Andra funderar om det är okej för kristna att använda peer to peer nätverk, speciellt om det är fråga om kristet innehåll.

Whether a teenager is a committed Christian, of a different faith or just has no religious affiliation, some of the patterns of how they make decisions transcend religious input

Tydligen finns det troende som inte vill röra P2P ens med en lång käpp, men bland tonåringar är de en tydlig minoritet. (via BoingBoing)

Själv försöker jag lära mig att använda en simplare telefon än vad jag hade. Har det faktiskt varit såhär svårt att skicka textmeddelanden? Men klåpar man så får man lida.

Fuck you very much (via consumptive.org).

Vem vill se på TV via sin mobiltelefon?

Jännä juttu miten kännykkä on nykyään niin itsestäänselvä osa elämää. Miten sitä on aikasemmin tullutkaan toimeen ilman moista laitetta? En ollut pahemmin edes ajatellut asiaa, mutta viikonlopun yllättävä uimakeikka, joka jätti minut viikonlopun ajan puhelittomaksi, pisti miettimään.

Koko ajan oli tunne että nyt varmaan joku soittaa, tai tekstaa. Olin tavoittamattomissa. Ja koska en omista lankaliittymää en voinut soittaa kenellekään kertoakseni ettei minua saa kiinni. Onneksi on internetti eli viestin saa kuitenkin jotenkin liikkeelle, mutta ei tietenkään niille jolla ei ole verkkoyhteyttä. Oli kuitenkin hiukan rampa olo. Miten ihmeessä ennen sovittin tapaamiset? Millä organisoitiin menot? Oliko jengi sitoutuneempaa? Pitikö ennalta sovitut aikataulut paremmin? Mitä laitettiin leivän päälle ennen kuin oli flooraa?

Puhelin oli myös kelloni. En ole käyttänyt rannekelloa yli neljään vuoteen. Kun ei ollut kelloa taskussa niin heti sitä mietti että paljonko kello on. Olenko myöhässä? Kotona ei ole ongelmaa kun kelloja on kaikkialla, eikä kaupungillakaan, mutta landella tai jossain muualla missä ei ole julkisia kelloja on asia ihan toinen. Ahdistavaa.

Hölmö olo. Miten sitä voi olla näin riippuvainen niin helposti haavoittuvasta elektroniikasta? Tuntui jotenkin epätodelliselta. Toisin kuin uusi Harry Potter leffa jonka ensi-illassa eräskin nuori fani oli sitä mieltä että leffa tuntui realistisemmalta kuin aikaisemmat kaksi. Realistisemmalta? Just joo ;) Harmi että Potter kolmonen tulee meille vasta kesän lopussa.

Kun meni puhelin, meni myös puhelimen kamera. Kännykkäkuvat ovat huonolaatuisia ja aika mitättömiä, mutta sitä ehti jo tottua siihen että aina on kamera mukana, jos ei muuten niin bloggausta varten. Vaikka ei kai ne nyt ihan mitättömiä ole nuo kuvat, kun ovat sitten kieltäneet kuvien ottamisen ameriikan armeijassa. See no evil, hear no evil. Jos ei ole todisteita, niin ei sitä sitten ole tapahtunutkaan vai? Höh.

Tänään sain sitten lainapuhelimen käyttööni. Mopomallin johon en voi synkata yhteystietoja tietokoneelta, mutta nyt minut saa ainakin kiinni ja kellokin on. Mutta eikö kukaan ole minulle yrittänyt soittaa viikonloppuna? Ei vastaajaviestejä, ei tekstiviestejä… Mikä pettymys!

Ajattelin varmuuden varalta manata tulevia sateita pois listaamalla jokusen satunnaisen sadekappaleen aakkosjärjestyksessä biisin nimen mukaan järjestettynä:

• A Little Rain, Tom Waits
• Det Regnar Igen, Marie Fredriksson
• Here’s That Rainy Day, Rebecka Törnqvist
• I skydd av mörkret, Eldkvarn
• Jumala Rankaisee Helsinkiä Tänä Yönä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit
• Rain, Uriah Heep
• Rain Is Falling, Electric Light Orchestra
• Rainmaker, The Flower Kings
• See The Sky About To Rain, Neil Young
• Tears In Rain, Vangelis
• Why Does It Always Rain On Me?, Travis

Koska lista perustuu hallussani oleviin levyihini siitä puuttuu muut mieleen tulevat sadebiisit kuten esimerkiksi Singin’ in the Rain, Raindrops Keep Falling on My Head ja tietenkin Homer Simpsonin lempibiisi.

Michael Mooren Farenheit 9/11 voitti Cannesissa Palme d’Orin. Vetikö Quentin Tarantinon jury hiukan kotimaahan päin? Hmm?

Men här kommer inte sömnen. Hundra år sedan skrevs det såhär om sömnlöshet.

Vad göra när sömnen inte kommer? Enligt paranormal.se (!) kan man t.ex. lyssna på musik. Vilket i mitt fall blev att surfa tribute-skivor på Amazon! Egentligen började det hela från att jag måste ta återigen en titt på Pickin’ on Pink Floyd, en ganska så rolig skiva verkar det som. Det finns ju faktiskt uppsjö av mer eller mindre lyckade tributer varav Iron Maiden verkade faktiskt bra och Led Zeppelin samt CSN&Y helt lustiga.

Hmmm.. DPRP har nya recensioner. Orphan project verkar värt att bekanta sig med.

Så kan man ju söka fram att fast Gates talar varmt om bloggning nu (kolla kommentaren om RSS och Atom i slutet av artikeln), har hans firma fakiskt gett sparken åt en arbetare för att han bloggade ickeönskad information. När får vi månne se MS Blog och vad skulle den göra? Skapa sidor som bara fungerar på IE, eller kanske den har ett eget Blog Markup Language? What do you want to blog today?

Just så. Nu. Nu är det dags att pröva om sömnen kommer.

En ole koskaan tykännyt kylmästä vedestä, paitsi tietenkin viskin vieressä omassa lasissa tai janojuomana kun on… jano. Mutta kylmä merivesi. Hyi. Jos uimaan pitää mennä, niin vähimmäisvaatimus on +25 astetta.

Tänään olikin toisin. Kymmenasteinen meri ja meikäläinen siellä uimassa. Vaatteet päällä tosin ja vastoin tahtoani. Sen tarkemmin menemättä yksityiskohtiin voin kertoa ettei alkoholilla ollut osuutta asiaan, vaan kiinnitysköysi kietoutui jalkani ympäri pirullisesti kuin käärme ikään ja… noh, kylmää ja märkää oli. Fleecetakki muuten imee itseensä ihan mielettömästi vettä.

Tapahtuma oli niin klassinen että sitä voisi verrata banaaninkuoreen liukastumiseen. Olisin sopinut Harold Lloyd tai Charlie Chaplin leffaan.

Harmittavinta tapahtumassa ei ollut oman mokan nolous, vaan että taskussa oli kännykkä ja sehän ei sitten pätkääkään tykännyt uimisesta. Tylsä laite. Kuollut laite. Ja vainajan kunniaksi laitoin portfoliooni katseltavaksi huonolaatuisia kännykkäkuvia.