Ai huhhuh… On kuin olisi paljon tekemistä. Päivät venyy, tekemistä riittää. Illat pimenee, päivät lyhenee. Eihän tässä oikein ehdi edes lukemaan blogeja saatikka uutisia tahikka mitään muutakaan, tai sitten kaiken selaa vaan niin mielettömän nopeasti läpi, ettei oikein kelaa mitä on lukenut. En tiedä mitä tapahtuu. Olen ulkona kaikesta. Vieläkö maailma pyörii?
Syyskuukin jo saapunut. Ja veljelläni oli synttärit! Onnea! Vaikka en oikeastaan tiedä luetko tätä. En minä synttäreitä tahallani unohda, ne vaan… jää. Sori. Tiedän ettei se ole kaunis tapa, mutta näin vanhalle pierulle ei enää voi opettaa uusia temppuja. Mitä ei ole nuorena oppinut, sitä ei vanhanakaan taida. Toisaalta, aikainen mato joutuu linnun suuhun. Ei voittoa, ingen vinst.
Nyt meni ihan sekoiluksi. Taitaa olla kaikille osapuolille paras ratkaisu että lopetan tällä kertaa tähän.
Loppu.
