Jänis istui maassa

Ja sitten se valmistettiin oikein maukkaaksi annokseksi.

Eilen maistoin ensimmäistä kertaa jänistä. Oli muuten tosi hyvää fileetä. Todella vahvan makuista lihaa joka kermapinaatin pehmentämänä sai makunystyrät iloitsemaan olemassaolostaan. Nami nami. Oltiin juhlistamassa onnistunutta projektia. Ilta jatkui parissakin jatkopaikassa ja keskustelun aiheista ei ollut puutetta. Käsittelimme kaikkea nörttiaiheista golfpisteytyksen saloihin unohtamatta kielipoliittisia manifesteja (terveisiä pelzille sinne nurkkaan vaan). Joimme viisaiden juomia korjataksemme nestepuutetta ja näin piristäen aivojemme toimintaa, mutta kuitenkaan emme löytäneet vastausta ongelmaan: kumpi seuraavista on oikein

a) diggaan susta
b) diggaan sua

Itse olen b-vaihtoehdon kannattaja. Miksi? Se vain mielestäni kuulostaa oikeammalta.

26 thoughts on “Jänis istui maassa

  1. Niin, ja nyt kun oikein mietin asiaa, niin tämä "digata" on kai verrannollinen sanaan "pitää" (ainakin merkitys on kohtalaisen sama tässä tapauksessa), eiks je? ;)

    Joten oletko vielä samaa mieltä noista vaihtoehdoista, kun vertaat ilmaisuja "Pidän susta" tai "Pidän sua"?

    </hiustenhalonta>

  2. Google Results:
    1 – 6 of 6 for "diggaan susta"
    1 – 10 of about 31 for "diggaan sua"

    :)

  3. Perinteisesti stadissa kyllä digataan jotakin, ei jostakin. Tuo ensin mainittu vaihtoehto on pesiytynyt syövän lailla puhekieleen vasta myöhempinä aikoina kaikenlaisten kielipuolien toimesta.

  4. Ei sillä taida olla väliä (tai ainakaan en tässä nyt mitään esimerkkiä heti keksi) mistä digataan. Tuo on jotenkin IMHO poikkeuksenomainen ilmaisu silloin kun diggaamisen kohteena on ihminen, "sua" tai kiistanalainen kielipuolien keksimäksikin väitetty "susta".

    Eikö muka teistäkin ole oikeammin sanoa esim. "diggaan tästä ruoasta" kuin "diggaan tätä ruokaa"?

  5. Ja heti postauksen jälkeen huomasin kuinka kumma tuo ensimmäinen lause tuossa äsken oli :o)

    Tarkoitin siis sitä, että turhaan tässä kai käy itse kukin (kukahan taas senkin aloitti… :oP) listaamaan mikä nyt kuulostaisi kummalta tai paremmalta näin tai noin.

    Ennenkuin joku oikeasti näyttää kielitieteilijän lausunnon siitä, että "diggaan susta" ei ole suomea, aion pitäytyä mielipiteessäni ;o)

  6. Selevä. Sipoolaiset tuntuvat osaavan slangia paremmin kuin Espoolaiset ;o)

    Tuntuu siis tosiaan siltä että olen ollut väärässä! Hyvä että tuokin tärkeä seikka puheestani on nyt sitten korjattu etten kuulosta niin perhanan maalaiselta :o)

    Mistäs sitten väiteltäisiin? ;oP

  7. Kyllä me varmaan keksitään jotain josta väitellä, ei se ole aikasemminkaan ollut mikään ongelma.

    nimim. Entinen Sipoolainen.

  8. Mitäs seuraavasta sanotte? :)

    Suomen kielen objektina oleva sana voi olla vain kahdessa sijamuodossa, partitiivissa (omenaa, omenoita) tai akkusatiivissa (omenan/omena, omenat).

    Objekti yksikössä:
    – partitiivi > En syö omenaa.
    – n-akkusaatiivi > Syön omenan.
    – päätteetön akkusatiivi > Syö se perkeleen omena!

    Objekti monikossa:
    – partitiivi > Söin omenoita.
    – akkusatiivi > Söin jo ne perkeleen omenat!

    MUTTA SITTEN SEURAA MIELENKIINTOINEN JUTTU:
    Suomen kielessä ei ole ns. epäsuoraa objektia. Verbin määreet, jotka eivät ole objektin sijamuodoissa (part./akk.), ovat suomen kielen kieliopin mukaan adverbiaaleja.

    Eli:
    Pidätkö omenoista? > Omenoista = adverbiaali.
    Rakastan omenoita! > Omenoita = objekti.

    Ja nyt tässä valossa:
    diggaan sua
    diggaan susta… ;)

  9. Tässäkin valossa: Mä diggaan sua.

    Slangi.netin http://www.slangi.net/ sanakirjasta voi sanan "diggaa" kohdalta lukea seuraavaa: "diggaa, pitää jostakin / ‘tykkää’ / rakastaa, Mä diggaan hevii, mutten teknoo."

    Samaiselta sivustolta löytyy myös lainaus Jussi Raittiselta, joka mielestäni slangiasioissa on uskottavampi kuin arvoisa Nyk. sipoolainen: "…sit ruvettiin sanomaan että ‘mä diggaan susta’ eikä ‘sua’. Diggaaminen on tullu muusikkoslangista, ehdottomasti. Se ‘sua’ oli oikein, mut ei ‘susta’". Raittinen sanoo myös "Täällähän nyt riittää tätä kuvailua et mikä on oikeeta ja mikä väärää slangia. Täysin tarpeetonta puhetta, koska sitä oikeeta ei oo olemassa".

    En suinkaan epäile selvitystäsi Nyk. sipoolainen, senverran raflaavaa kielioppitaiturointia. En voi heinähattuhurrina, vain jokusen vuoden pääkaupungissa asuneena, väittää tietäväni slangista oikeastaan mitään, mutta uskoisin kuitenkin että kun keskustellaan slangista sekä puhekielestä on kirjakielen kieliopin soveltaminen slangin ja puhekielen vastaaville sanoille kuin vertaisi omenoita ja päärynöitä. Eli mielestäni ei pidä olettaa, että vaikka "digata" on synonyymi sanoille "pitää" ja "tykätä", sanojen käyttäytyvät tavalla. Pelzihän argumentoi pohjimmiltaan samasta näkökulmasta.

    Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wik… sanotaan vanhan stadin slangin olleen eräänlainen lingua franca työläiskortteleissa, eli eri kieliryhmien välinen kieli. Työläiset eivät olleet akateemikkoja jolloin heidän käyttämänsä kieli ei seurannut akateemisia sääntöjä, sen perusta oli varmasti aivan muualla. Oletan (teoria ilman akateemista pohjaa) että slangi ei sovi koululaitoksemme sääntöihin ja korrektiuden palvontaan. Mutta koska slangia ei ole saatu kitkettyä stadilaisten suusta on ainoa toimiva strategia assimilointi. Jos vastustajaa ei voi voittaa, on se liitettävä osaksi omaa toimintaa, kuitenkin niin että siitä poistetaan pahat vaikutteet ja sitä siistitään, vaikka homma pohjimmiltaan onkin yhä sama. Koulu siistii slangia korjaamalla sen paheksuttavia kielioppivirheitä (adverbiaalit ja objektiivit kohdalleen), jättäen kuitenkin jotain tunnistettavaa (digata). Lopputulos ei tietenkään ole koulaitoksessa varmaankaan täysin hyväksyttyä, mutta sitä oletettavasti siedetään paremmin, koska se on kieliopillisesti korrektimpaa kieltä, kunhan ennemmin tai myöhemmin myös muistetaan korjata sana "digata" kirjakielen vastaavaan. Luulen että "diggaan susta" on koulaitoksen luoma hirviö, koska sen pystyy todistamaan akateemisesti korrektiksi.

    Minä jatkan "diggaan sua"-suuntauksella.

  10. Pointtini oikeastaan olikin, että yleisesti hyväksytty muoto "diggaan sua" noudattaa täysin suomen kielen objektisääntöä (partitiivi) ja ohittaa siten digata-verbin käännösmuodon "pitää", joka puolestaan vaatisi objektin sijasta adverbiaalin ("pidän sinusta"). Ja kuten pni itse totesikin, tämä horjunta johtunee juuri slangin olemuksesta eli kahden kielen yhdistämisestä toisiinsa. Yhteenvetona: valtaosa suomalaisista slanginkäyttäjistä kuitenkin kallistuu perinteisen objektin ja sen sijamuodon kannalle. Sitten on Pelzin kaltaisia, joiden kielikorva hyväksyisi toisenkin tulkinnan…

    Perinteinen kielioppi on mitä mainioin väline tämänkaltaisten väittelyiden selvittämiseen, eikös olekin!

  11. Ah, eli ymmärsin pointtisi siis väärin. Suolsin siis turhaan 300 -sanaisen esseeni. Eläköön kielioppi. Jummijammi, tässähän vähitellen oppii jotain. Kiitos.

  12. Mä diggaan sua eli mä tykkään sua.
    Mä diggaan susta- mä tykkään susta.
    Kirjakielellä: Minä pidän sinua tai b) minä pidän sinusta.
    Kuitenkin sanotaan että "rakastan sua" eikä "rakastan susta". Ja päinvastainen muoto:
    "inhoon sua" ei siis "inhoon susta"

    Oo tässä nyt hullu viisas. SOOMEN KIELI ON KAMALAN VAIKEAA!

  13. Mun mielest digata ei siis silleen tarkota että tykätä.. se on sellanen eri juttu.

    ei se sen kummempi juttu oo.. sii digata ei ole yks yheen tykätä verbin kanssa.

    vähän niinku ruotsissa "tycker att" … = "minun mielestäni" … juttu.. tajuuttekste ??

  14. Koulutettu kielitieteilijä ilmoittautuu! Olen ottanut asiaan kantaa jo. Aito tieteilijä ei ota koskaan oikein/väärin -kantaa mihinkään, vaan pohtii, miksi jokin asia tuntuu oikealta tai väärältä.Lukekaa kommentti ja valaistukaa. :)

Comments are closed.