Mielin määrin kahvia ja tupakkaa

Eilinen Coffee & Cigarettes oli hyvä. Kahvi ja tupakka olivat pääosissa, tietenkin, mutta niin olivat myös odottaminen, epäily ja rauhattomuus sekä yllättäen klaffivirheet. Oli todella raikasta (!?) katsella leffaa jossa tupakat parhaimmillaan, vaikka miten niitä poltettiin, olivat juuri sytytettyjä ja jossa kahvikuppien sisältö vaihteli sattumanvaraisesti. Mihin ihmeeseen Cate Blanchett (ja Cate Blanchett) tumppasivat röökinsä kohtauksessaan? Minä en ainakaan huomannut siinä yhtäkään tuhkakuppia.

Episodit olivat sisällöllisesti ehkä hiukan epätasaisia, mutta en menisi sanomaan että niistä yksikään oli turha. Mutta jos jutut episodeissa eivät aina pitäneet korkeata standardia, oli elokuva niin kauniisti valaistu ja kuvattu, että sitä jäi esim. tujoittamaan kuinka kauniisti ihmisten piirteet tulivat esiin. Mustavalkoelokuvan estetiikkaa täysillä. Voi tietenkin olla että KesäKino Engelin tunnelma tupakansavuineen ja viineineen auttoi eläytymään elokuvaan toisin kuin mihin steriilimpi teatterisali olisi kyennyt. Episodi Renen aikana tunsin itseni tirkistelijäksi joka ei voi olla seuraamatta mitä naapuripöydässä tapahtuu. Todella valloittavaa. Ja olihan se Molinan ja Cooganin kohtaus ihan hulvaton.

Tässä ihan hyvä teksti elokuvasta.