Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä

Taka-Töölön kadut ovat tonavia, reinejä, niilejä. Ne ovat urbaaneja koskia. Villisti virtaavia vesimassoja. Tekojärvet katujen risteyksissä hämmentävät laajuudellaan, monimuotoisuudellaan ja syvyydellään. Takki on läpimärkä, kengät kuin pesusienet saunaillan jälkeen ja lippiksen reunaa koristaa rivi, valoa yllättävän mukavannäköisesti taittavia, vesipisaroita. Taivaan tulvaportit ovat pettäneet. Kävelen intensiivisen sateen läpi kohti kodin lämpöä entisen varaolohuoneeni syntymäpäiviltä. Ilta oli mukava. Vähän naposteltavaa, jokunen tuoppi olutta ja aina ah niin yllätävää musiikkia sekä tänään jopa hiukan improvisaatioteatteria. Vaikka en enää asu ihan nurkan takana, on Hádanka minulle se paikallinen juottola, lokala pubben niiku.