Niitä ekoja

Roikun mukana meemissä (kts. esim. tämä, tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä), mutta hiukan erialisena. Hyviä ekoja levyjä, klassikoita jopa, mutta ei kuitenkaan semmoisia joiden jälkeen ei olisi tullut jopa parempia. Listausjärjestys tälle epätäydelliselle listalle on yhtä sattumanvarainen kuin se miten tulin ajatelleeksi juuri näitä:

The Flower King, Roine Stolt: Ei suinkaan Roine Stoltin eka levy, eikä oikeastaan The Flower Kingsien ekakaan, mutta tämä on se levy josta TFK aloitti matkansa.

Rickie Lee Jones, Rickie Lee Jones: Kaunista, niin kaunista. Kuulin tämän ekan kerran ajaessani autoa valtatie kasilla lähellä Pännäistä. Meinasin ajaa ojaan kun oli niin kaunista.

Tubular Bells, Mike Oldfield: Räjäytti mielen silloin joskus. Toimii vieläkin.

Oxygene, Jean-Michel Jarre: Eka levy jonka eteen raadoin saadakseni rahat, jonka ostin ja josta nautin suuresti.

Closing Time, Tom Waits: Kuulin joskus Eaglesin version Ol’55 biisistä ja ajattelin tutustua alkuperäiseen. Se kannatti – hieno levy.