Olen jäänyt koukkuun. Kiikkiin. Oikeastaan syy on ohjelmassa. Ajattelin kokeilla NewsFire -ohjelmaa, mukavan oloista ja hyvin mäkkimäistä RSS/Atom syötelukijaa OS X:lle josta jny kirjoitti kuun alussa. Nyt olen siirtynyt seuraaman uutisaitteja ja ulkomaanblogeja kokonaan RSS/Atom -syötteen kautta. Kätevää. Kotimaan blogit luen vielä pamauksesta. Se tuntuu jotenkin persoonallisemmalta niin. Syötelukija kun ei näytä sivujen visuja, eikä sen ole tarkoituskaan, olen ruvennut arvostamaan syötteitä joissa on koko juttu, HTML -taitto ja toimivat linkit. Kuvat ovat kiva ylläri. Laiskan miehen surffailua.
Ennen hurahtamistani syötteiden syövereihin, olin kuin pihalla kuin niin moni muu. En oikein tajunnut että mitä hauskaa/järkevää niissä oikeastaan on. Nyt ymmärrän. Ja yritän tietenkin levittää sanaa. Olen toisinaan pistänyt jokusen hyvän sanan syötteiden puolesta erinäisissä projekteissa, mutta toistaiseksi turhaan. Vastaanotto on ollut nuivaa ja sanani kadonneet kuuroille korville. Olo on kuin yrittäisi saarnata välilehtien ihanuudesta surffaillessa ihmiselle joka ei semmoisista halua kuulla. Ymmärrän miltä se tuntuu. Samalta minusta tuntui kymmenen vuotta sitten kun Adobelta ilmestyi Photoshop jossa oli tasot (layers). Muistan ihmetelleeni niiden käyttökelpoisuutta ja hyötyä. Kun idean tajusi, ei voinut käsittää miten ilman tasoja sai mitään aikaiseksi.
Visakopu.net linkittää mielenkiintoiseen juttuun jossa syötelukijoiden tekijät kommentoivat syöteteknologiaa ja ohjelmia Macintosh -näkökulmasta.
Mutta onko se siis syöte, kanava, virta vai feedi (tai ehkä fiidi)?
