Sitä minä perässä

…mitä muut edellä. Ainakin EG, Tira, Schizo-Janne, Leena ja Sedis.

Kuvassa pikku-pni 5 vee. Vuosi on -73 ja meikäläinen ekalla reisulla ilman vanhempia. Kohde oli niinkin eksoottinen kuin Borås. Reissu oli pelottava: kävimme tädin kanssa tapaamassa isoisoäitiä, joka oli varmaan miljoona vuotta vanha (aikuisten oikeesti varmaan jotain 90+). Taisinpa itkeä tirauttaa useasti tuolla reissulla, olin semmoinen pienenä, itkupilli. Aina piti vollottaa jos vähänkään siltä tuntui. Kun on pieni ja ujo, kaukan kotoa oudossa paikassa, ihmiset vanhoja ja ryppyisiä (pelkäsin koko ajan että ne kuolee), ruoka outoa ja pahaa (taisivat yrittää tarjota mm. kesäkeittoa) sekä vielä mieletön koti-ikävä, niin tottahan sitä pitää pillittää. Onneksi oli Murre mukana, jotain mukavaa sentään. Kuten kuvastakin näkyy, olin kyllä toisinaan iloinenkin. Tai sitten vain hymyilen kohteliaasti kameraan kun täti pyysi. Voi tietysti olla etten edes hymyile, en vaan pillitä.