Monoradionauhuri eli mankka. Se oli joskus kova juttu. Muistan kun matkattiin Sipoosta ihan pääkaupunkiin ostamaan minulle omaa mankkaa. Tai itse matkaa en muista mutta valitsemisen ja ostamisen kyllä, ainakin osittain. Olin yhtä hymyä kun palattiin takaisinpäin. Se oli musta ja siinä oli kaikenlaisia jänniä vipstaakeja, hopeisia nappeja ja nupikoita. Tuntui jotenkin kuin se olisi tullut tulevaisuudesta: tosi moderni vempain. Paljon hienompi kuin velipojan, tietenkin. Taisin saada patterit kaupan päälle. Mankan merkkiä en muista.
Mitäpä minä sillä sitten tein? Äänitin! Äänitin musiikkia vinyyleiltä, televisio-ohjelmien tunnareita, puhetta ja melkein kaikkea mitä radiosta tuli. Rokkia taisi siihen aikaan tulla vain tunnin tai kaksi päivässä, mutta ei se menoa haitannut. Jos ei onnistunut jotain biisiä radiosta äänittämään niin aina sitä pystyi kopioimaan kaverin monomankasta musaa huippumodernilla “mikrofoni kaiuttimen viereen, nauhoitus päälle ja turpa kiinni äänityksen ajaksi” -menetelmällä. Laatuvaatimukset eivät olleet silloin niin korkeat. Oli se Tähtien Sodan tunnaribiisi mahtavaa kuunneltavaa mononakin.
Jossain vaiheessa olin onnistunut jollekin C-kasetille äänittämään The Motorsin biisin Airport (.ra). Ihan mielettömän huippu biisi jonka perässä oli tosi mystisen tummasävyinen ja jotenkin pientä mieltä kiihottava Abban Summer Night City. Diggailin niinkuin vain ala-asteelainen vaan voi, eli ihan kybällä. Soitin kasettia usein. Koko ajan varmaankin. Mitä helmiä ne olivatkaan! Biisit iskostuivat päähäni niin että kun nykyään kuulen yhden on pakko kuulla myös se toinen. Järjestyksellä ei ole väliä. Vaikka mieluiten kyllä Airport ensin.
Mistä sitten tänään sain pähäni Airport-biisin? Ei harmaintakaan aavistusta. Se vaan tupsahti sinne, yhtä yllättäen kuin lokinpaska vastapestyihin hiuksiin kesäpäivänä. Splät! Ei minulla ole sitä kasettia enää jäljellä, ei ole ollut vuosikymmeniin. En edes muista koska olisin viimeksi kuullut kyseisen kappaleen soivan. Siis mä mistä löytäisin sen laulun? No iTMS:ta tietenkin. Hetken mielijohde. Klik klik. Kylmät väreet rynnivät pitkin selkää, mielihyvää: on se biisi vieläkin rautaa. Molemmat on. Abbakin. Syntisen helppo ostospaikka. Mitäköhän muuta sitä tässä vielä tulee päähän. Siis musiikkia. Ostettavaksi.
Ainiin. Äänitin minä kerran sillä mankallani melkein kokonaisen oppitunnin koulussa. Salaa, kuinkas muutenkaan. Taisi olla viidennellä. Enkuntunti. Opettaja sai kauheat raivarit kun se huomasi. Pelästyin. Minut haukuttiin pystyyn, mutta en saanut jälki-istuntoa. Kasetin se tyhjensi. Hitto, se olisi kyllä varmaan hauskaa kuunneltavaa nyt.
No jopa tuli flashback! Meinaan, myös minulla on 70-luvulla ollut C-kasetti, jossa nuo kyseiset kappaleet olivat sulassa sovussa perätysten. Epäilen, että äänitin ne jonain lauantaina Nuorten Sävellahjasta. Khröhm… ja pappa poistuu takavasemmalle muistojensa saattelemana…
Hupaisa sattuma – tänään pitää ostaa paristot perinnön mukana tulleeseen Sankyo-mankkariin :)
Pesässä on ikivanha kasetti, jossa Finnhits-77.
Kääntöpuoli kirjattu tyhjäksi – pitää kokeilla!
Yes! Sankyo mankka minullakin. Vuosi ~1976. Euroviisujen äänitys television kaiuttimen vierestä. Muuton yhteydessä löysin laitteen ja radio toimii vieläkin loistavasti. Kasettipuoli ei – olisikohan moottorin vetokuminauha venynyt? Lopullisesti rikki laite ei voi olla, pomminkestävä Made in Japan tuote ajalta jolloin ajateltiin että laitteiden pitää kestää ikuisesti jos vaan aina 10 vuoden välein vähän huoltaa kuluvia osia.
Mä yritin muistella mun mankan merkkiä, ja luulen että se oli Silver. Tosin ihan varma en ole.