Humppahelvetti

Meluavat naapurit ei ole kiva asia, kuten SaraG kirjoitti. Itselläni on karmeat muistot alakerran humppahelvetistä. Tästä on onneksi useampi vuosi aikaa, enkä asu kyseisessä talossa enää, mutta silloin se oli yhtä kärsimystä.

Alakerrassa luukutettiin musiikkia mielettömän kovaa ja useasti. Jopa niin kovaa että tavarat pöydällä kämpässäni tärisivät, valehtelematta. Toisinaan oli pakko paeta asunnosta kun äänenvoimakkuus nousi niin kovaksi ettei omia ajatuksiaankaan kuullut. Humppahelvetin musiikki kuului parinkin korttelin päähän. Mielipuolista.

Musiikki oli aivan mitä sattui. Varmaan useimmiten sitä mitä radio sillä hetkellä suolsi. Paljon humppaa mutta myös iskelmää, poppia ja joskus jotain rokahtavampaakin. Eräs yövieraani kysäisi kerran varovasti joskus kahden aikaan yöllä että miksi olin jättänyt radion kovalle soittamaan uskonnollista musiikkia. Ja minä sitten selitin että ei se tästä kämpästä kuulu, vaan alakerran mielipuolet siellä elämöi. Se oli ehkä ainoa tavallaan hauska muisto humppahelvetistä. Yhtenä sunnuntaiaamuna kello neljä heräsin Johnny Cash Liveen. Ääni oli niin kovalla että kuulin että se tuli vinyyliltä. Tosi synkkää.

Synkkää oli myös se että ajan mittaan tajusin alakerran juoppohullun miehen (ihan oikeasti pelottava pirulainen) soittavan musiikkia aina kun oli aika vetää vaimoa turpiin. Paskianen.

Taloon muuttaessani musiikki ei soinut niin usein, huutoa ja meuhkaamista kuului kylläkin, mutta ei-toivotut musiikkisessiot tihenivät aikaa myöten. Pahimmillaan musiikki raikasi useampaan otteeseen viikossa, mihin vuorokauden aikaan vaan. Kunnes musiikki loppui. Humppahelvetti hiljeni. En tiedä mitä tapahtui, mutta kuvittelen että miehet valkoisissa takeissaan tulivat ja veivät juoppohullun humppahelvetin belsebuubin pakkopaidassa pois, lukitsivat tämän johonkin kylmään pimeään pehmustettuun huoneeseen ja heittivät avaimen jorpakkoon. Tai ehkä se pirulainen vain kännäsi itsensä kuoliaaksi. En tiedä. En välitä. Vaimon näin tämän jälkeen pari kertaa kadulla. Meillä ei ollut tapana tervehtiä, mutta luulen nähneeni hänen jopa hymyilevän.