8 thoughts on “Jos

  1. Järkeä? Pitääkö olla järkeä?
    Ainakin tuossa oli ulottuvuutta ja paljon tasoja. Pelkkänä tekstinä sanoilla on eri paino kuin kuvassa, kolme lausetta TimesNewRomanilla ei voi koskaan vastata niitä tuhatta sanaa jotka kuva saa – silloinkin kun kuva on tehty sanoilla.
    Vähän samankaltaista elämän, huomioiden ja ajatusten kirjaamista harjoitetaan paperiaskartelun puolella esim. altered book art- nimikkeen alla. Esimerkiksi täällä
    http://www.art-e-zine.co.uk

  2. Ei kai siinä aina tarvitse ollakaan järkeä. Liiallinen järkeistäminen tappaa usein luovuuden.

    Tämän postauksen kuva tosin lähti liikkeelle ideasta jossa se olisi ollutkin vain tekstiä kuvana, ilman käsittelyä (ihan vaan tekstiä mutta kuvana) jolloin kysymys olisikin ollut validi. Kuvan tekstuaalinen sisältö perustuu siihen ajatukseen.

    Mutta koska en osannut pitää näppejäni kurissa Photoshopissa (mikä ei ole mitenkään epätavanomaista) tekstiin (kuvaan) muodostui muitakin ulottuvuuksia kuin sen tekstuaalinen sisältö. Eli homma meni tietyllä tavalla vikaan… mutta oikeastaan hyvällä tavalla.

    Noh, perusajatus oli kuitenkin kokeilla miten teksti kuvana toimisi entrynä. Pidän lopputuloksesta. Pitää vaan suunnitella entry paremmin jotta se toimii toivotulla tavalla.

    Mukavaa on että linkität kirjataiteen puolelle. Itse perin klassisen valokuvakolulutuksen läpikäyneenä ovat kyseistet artefaktit hyvin lähellä sydäntäni. Mielenkiintoinen analogia loppujen lopuksi: blogientry ja kirjataide. Tästä voisi varmaan kirjoittaa vaikka mitä… mutta en nyt kirjoita, menee kännipolkkauksen puolelle. Ajatukset eivät oikein pysy kasassa tahi selkeinä.

    Ehkä lisää.. joskus. Ehkä.

  3. Auh. Olenko stigmatisoitunut meemitettäväksi? Tarkoitus oli oikeasti kokeilla tekstin ja kuvan suhdetta blogiympäristössä.

  4. Känniblokausta tai ei, jatkoit hyvin siitä mihin itse pääsin. Olisi hyvä kysyä enemmänkin sitä, pitäisikö meidän luoda kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun keskelle uusi luokka näitä molempiin luokkiin osuvia teoksia varten – olivat ne sitten itsenäisiä ominaan tai vain jonkin asian osia.

    Luokitteluiden vika on usein siinä, että niissä annetaan lupa vain yhden määritteen alaiseen toimintaan. Aika monet blogien kirjoittajatkin tyytyvät rajaamaan entryjen aihepiiriä, muotoa ja sisältöä tietynlaiseksi. Mulle taas blogi-muoto on antanut vapauden tunkea "sen kaiken" saman tuotosputken alle.

    Mielenkiintoisia ajatusryöpsyjä heräsi tästä kaikesta. Kiitos siitä!

Comments are closed.