Meitä ei ole esitelty

VIIS VUOTTA! EI SE AVIOLIITTO SITÄ PIDEMPÄÄN KESTÄ PERKELE! KUKA JAKSAA VIITTÄ VUOTTA AUTOSSA ISTUA?! HÄ?! AUTOLLA SE SUT HOUKUTTELI! PASKA JÄTKÄ! VIIS VUOTTA! SAATANA!

Näin huutaen ukko istui bussissa. Yritti se kuski sieltä edestä jotain mumista. Ole hiljaa, tai heitän sut ulos. Eipä auttanut, Tämän bussissa esitetyn kovaäänisen synkän yksinpuhelun jälkeen olikin kiva hypätä pysäkillä pois. Vielä ehtii kauppaan, ajattelin. Niin ehdinkin. Parin minuutin marginaalilla.

MEITÄ EI OLE ESITELTY! Pitkä mies huutaa kovaan ääneen lihatiskin takana seisovalle pienelle naiselle. Nainen näyttää hämmentyneeltä. MIKÄ TEIDÄN NIMENNE ON?! Mies jatkaa huutamista. Nainen on vastaamassa jotain, mutta mies keskeyttää hänet. OLETTEKO RUOTSALAISVIHAAJA?! Pieni tyttö pullonpalautuskoneella näyttää pelästyneeltä. Minä olen siivoamassa, nainen vastaa hennolla äänellä, kaikki on jo viety kylmävarastoon. MINÄ HALUAN PORSAANKYLJYSTÄ! MIKÄ TEIDÄN NIMENNE ON?! En minä ole myyjä, en kuulu henkilökuntan. VOISITTEKO HAKEA JONKUN MYYJÄN TÄNNE?!

Ohitan lihatskin. Poika, varmaankin huutavan miehen jälkeläinen, seuraa nolon näköisenä esitystä. Vielä leipähyllyllä kuulen kuinka mies huutaa. MEITÄ EI OLE ESITELTY! Pari vanhempaa naista kurottaa kaulojaan tiskin takaa katsomaan silmät suurina älämölön lähdettä.

Meitä ei ole esitelty, toistaa pullonpalautuskoneelta kassalle siirtynyt tyttö hiljaa äidilleen. Maksan ostokseni. Tästä voisi kirjoittaa blogiin jotain, ajattelen kävellessäni kotiin.