Elämän valttikortit

Onko etukorttia? Onko plussakorttia? Bonuskorttia? No ei oo ei. Onko? Onko? Olisiko käyntikorttia, pelikorttia, ehkä ajokorttia? Kelakorttia? Edes postikorttia?

Elämä on kortilla. Ruoka on kortilla, lääkkeet, jopa kalja. Nykyään ei saa olla rauhassa edes pubissa. Ei voi tilata tuoppiakaan ilman että tiskin takaa aina, aina, pyydetään näyttämään jonkun ruoka- tai päivittäistavaraketjun jäsenkorttia. Aina ne kysyy. Ei väliä vaikka olisi jo niinkin tuttu nurkkakuppilassa että tunistavat kun astuu sisään. Aina vastaan että ei minulla ole sitä korttia. Vieläkään. Eikä varmaan tulekaan. Kysyvät kumminkin. Korkeammat voimat määrävät.

Voi kun edes saisi kietaista huiviin parit hurteiset ilman ylimääräisiä kyselyjä. Kas tässä tuoppinne. Kiitos, tässä rahanne olkaa hyvä. Kiitos, mukavaa iltaa.

3 thoughts on “Elämän valttikortit

  1. Voi tätä kauhun tasapainoa: mulla sen sijaan on suunnilleen kaikki kortit mitä olla saattaa, mutta eipä niiden perään kukaan juuri kysele. Ja se, että junalippua ostaessani kysytään opiskelijakorttia – se on otettava jo kohteliaisuutena. :-)

  2. Ainakin K-ketjussa myyjät voivat saada varoituksen, jos eivät jokainen kerta kysy plussakorttia asiakkaalta. Eli ylemmän tahon tiukka määräys.

  3. Ei ole helppoa tiskin takana, eikä tiskin edessäkään… koskakohan nähdään ensimmäiset tutkitut tapukset korttisokeudesta tai -kuuroudesta, samaa sukua kuin netiikäyttäjien keskuudessa havitut banneri- ja/tai navigaatiosokeus.

    Vai ovatko erilaiset plussa- ja bonuskortit tosielämän popup -mainoksia?

Comments are closed.