Mä kirjan luin

Virve Sammalkorven viimeisin hengentuote, romaani Yhtä matkaa on sulavasti kerrottu tarina äidin ja tyttären ei aina niin helposta elämästä. Seitsemään viikonloppuun keskittyvä kirja avaa tapahtumat mukavalla tavalla molempien päähenkilöiden näkökulmasta: jääräpäisyyttä, todellisuudesta pakenemista mutta myös realisimia ja muutosta. Perhe-elämää joka epätavallisuudessaan onkin arkista.

Hän muisteli syöneensä joskus erinomaista pastaa jossain Aurajoen rannalla. Pastat olivat olleet kuin pieniä pimppejä ja niitä oli peittänyt hieno parmesaaniraaste.

Aivan kuten edellisestä, sain tästäkin kirjasta hyvin elokuvamaisen tunteen. Episodielokuva. Lopun taksikuskiksi sopisi mielestäni Samuli Edelman. Pääosanesittäjien paikat ovat vielä auki.