skrubu

Suurta ihmetystä viime aikoina aiheuttanut miksi kaikissa sukissa on reikä muitakin reikiä kuin se jota kautta jalka pujotetaan sisään, paitsi niissä jotka ovat likaisia -probleemi ja sen parissa vietetty mietiskely on tuonut mukavaa vaihtelua elämääni jota näin tammikuun lopussa kuvaa hyvin kaksi, eiku… korjaan, kolme, tapahtumaa. Erillisiä episodeja joita yhdistää yksi asia. Minä.

Yksi.
Kengännauha meni poikki. Aamulla, kuinkas muuten. Juuri kun oli aika lähteä kävelemään bussille. Pikainen väliaikaisviritys auttoi pitämään kengät jalassa. Ei mitenkään kaunista mutta perin toimivaa. Samainen viritys on toiminnassa vieläkin kun en ole ehtinyt uusia nauhoja hankkimaan. Toinen kenkä on viritetty samalla tavalla. Eli kaikki siis hyvin.

Kaksi.
Kadulla. Aamulla, kuinkas muuten. Matkalla bussiin. Este tiellä. Rekka pysäköitynä koko jalkakäytävän poikki. Aamuruuhka, armoton kuin viidakon laki. Hivuttaudun valkosinisen rekan ohjaamon edestä, ajoradan kautta kohti turvallisempia kävelymaita. Autot suhahtelevat ohi kuin murhanhimoiset ohjukset. Rekan toisella puolella seisoo pysäköitynä ruumisauto. Odottivat pahinta. Selvisin kuitenkin. Lälläslää!

Kolme.
Piposta irtosi tupsu.

Två typsnittslänkar:

• Type Styles 101 : Jonathan Hoefler
• The erotics of type

Och två, på ett eller annat sätt, relaterade:

• Adobe Illustrator format logos of thousands of corporations
• Simple solutions to effective art direction

Och så ännu The Art Of Dave McKean.

Times (New) Roman and its part in the Development of Scalable Font Technology By Charles Bigelow.

Virve Sammalkorven viimeisin hengentuote, romaani Yhtä matkaa on sulavasti kerrottu tarina äidin ja tyttären ei aina niin helposta elämästä. Seitsemään viikonloppuun keskittyvä kirja avaa tapahtumat mukavalla tavalla molempien päähenkilöiden näkökulmasta: jääräpäisyyttä, todellisuudesta pakenemista mutta myös realisimia ja muutosta. Perhe-elämää joka epätavallisuudessaan onkin arkista.

Hän muisteli syöneensä joskus erinomaista pastaa jossain Aurajoen rannalla. Pastat olivat olleet kuin pieniä pimppejä ja niitä oli peittänyt hieno parmesaaniraaste.

Aivan kuten edellisestä, sain tästäkin kirjasta hyvin elokuvamaisen tunteen. Episodielokuva. Lopun taksikuskiksi sopisi mielestäni Samuli Edelman. Pääosanesittäjien paikat ovat vielä auki.

Det är lite som i snapsvisan, ni vet, någon går åstad och skiter i fläkten och de som har en blog får gratis sprutlackering. Jag blev led på att skrapa bloggens kommentarer rena och installerade ett filter mot inkommande oönskade substanser. Av allt skit som kastats mot skrubu de senaste ca tjugo dagarna, är det väl bara en liten klimp som fastnat i kommentarerna. Och det kallar jag väl filtrerat. Igår räknade jag 73 försök att smeta digital avföring i bloggen.

Tyvärr har filtret, trots sin effektivitet, alltid orkat informera mig om att en kackaklimp fastnat i systemet. Till en början var det nästan trevligt att bli informerad om att allt fungerar, men att få över sjuttio ”jag har kacka i byxan” -notiser på en dag är nog för mycket.

Efter en lång dag på kontoret var det var bara att dra på sig sin nerdhalare, kavla upp ärmarna och klättra in i maskinrummet. Efter en stund av skruvande och filande fick jag både bloggmotorn och filtret uppdaterade.

Vilken härlig tystnad. Under tiden jag skrivit denna entry har redan tio ljudlösa nummer tvåor fastnat i nätet.

Trött. Det kanske märks. Go’natt.

Jag känner på mig att jag måste göra litet reklam. För en par veckor sedan flyttade jag Lokalas MMS-blog från MovableType till WordPress. Nu har jag också konverterat alla gamla postningar till den nya bloggen. Detta inkluderar även pre-MT saker börjande från juni 2003 då ”the amazingly simple MMS blog” öppnade för första gången.

Länk.

Mitt ibland navelfluffet, lite efter att jag njutit av Muppets Overtime (mov), råkade jag hitta några ord om ProgAID, som samlar ihop en hel hög med progstjärnor från den mörka sidan av månen för att spela in en singel. All Around The World släpps (enligt preliminär information) i mitten på februari och i likhet med popvärldens motsvarande projekt skall hela inkomsten användas för att hjälpa flodvågsoffren i Asien. Men i motsats till popvärldens motsvarande projekt, vågar jag vänta mig en singel som är längre, mångsidigare och intressantare än de trallvänliga men ganska så irriterande repetativa låtarna som grävts fram värmts upp igen. Listan på medverkande progrockarna från den är nämligen ganska så imponerande.

Tämä on teille, jotka joskus joudutte istumaan esim. graafikon tai AD:n tietokoneen äärellä puhumassa leiskoista tai jostain muusta visusuunnittelun osa-alueesta. Tämä on teille jotka työnnätte sormenne tasan siihen mihin ne eivät kuulu: näyttöön. Pitäkää rasvaiset näppinne kurissa. Rasvan tehtävä on pitää iho kunnossa tai aiheuttaa finnejä ja mustapäitä, ei sumentaa ruutua. Ettehän te niitä rasvaa tihkuvia näppejänne visusuunnittelijoiden silmälaseihinkaan tunge? Ettehän? Monillako teistä on lapsia? Oletteko ojentaneet heitä esim. kauppareisulla sanoin ”Ei kaikkeen tarvitse koskea” tai ”Älä koske tai saat ympäri korvia”?

Jos teille, hyvät sormivoimistelun amatöörisarjan wannabe-tähdet, tulee täysin psykedeelinen tarve kompensoida puheenne monimuodottomuutta konkretisoimalla se kymmensormijärjestelmänne heiluttamiseen läppärin näytön välittömässä läheisyydessä: älkää! Puhe riittää. Ei niitä ruudulla näkyviä elementtejä voi kuitenkaan siirrellä siitä näytön pinnalta. Ei voi, vaikka niin haluaisittekin. Kaikkea ei katsokaas voi saada. Ja jos luulette että kynällä osoitteleminen on nerokkaampi keksintö kuin täysrasvanakkinne, niin kerron että se ei sitä ole. Se on mahdollisesti jopa vielä pahempi moka. Kynä ja paperi on hyvä yhdistelmä. Pyyhekumi ja monitori on hölmö yhdistelmä. Yhdistelmä kynä ja näyttö on suorastaan hengenvaarallinen koktail joka saattaa aiheuttaa otsasuonen pullistuman ja mahdollisen repeytymän, kynän katkeamisen ja/tai projektin myöhästymisen, lisätä keuhkosyövän riskiä sekä edistää maksan rappeutumista.

On vain yksi asia joka on ärsyttävämpää kuin paskanen ruutu ja se on paskanen ruutu jossa paska ei ole omaa.

Anteekskiitos.

Päivitys: Ratkaisu saattaisi löytyä mikromekaniikan ihmeellisestä maailmasta: kellosepän sormispärdäri (via), jota nimenomaan käytetään pitämään näppirasva poissa sieltä mihin sillä ei ole asiaa. Toinen mahdollisuus on tietenkin valokuvauspuolellakin negoja käsitellessä tutuksi tulleet puuvillakäsineet.