Jälkikäteen

Kirjoitan tämän suomeksi, jotta Karilla ei menisi tulkintaan montaa ylimääräistä tuntia näin lauantaina.

Raporttien määrän vähäisyys on hämmentävä. Hiljaista on blogolandiassa, vaikka eilen (ja hiukan tänäänkin) ei ollut. Toveri oli täynnä sitä. Viittaan tietenkin ravintolaan Kalliossa kukkulassa, joka oli täynnä jos jonkinlaista bloggaajaa. Salakavalasti illan mittaan suurentunut joukko täytti toverin peräpuolen kuin [täytä tähän mielestäsi sopiva metafora]. Tavalliset kuolevaiset muilutettiin itäseinän viereen oo|oo:n toimesta, mutta takanurkkaan pesiytyneet, romanttista iltaa viettävät viiniä lipittivävät salarakkaat, jaksoivat yllättävän urheasti kestää mm. kaikenlaista soopaa ja mainontaa. Julkkisrakkaat näyttivät viihtyvän oikein hyvin ja mukavaa seuraa olivatkin.

Liekö erään hangöraundjäsenen kommentti siitä että pitämäni sediksen blogi (häh, siis mitä vit..?!) on raskaslukuinen (ai niin, Julius tästä oli puhe), jättänyt minuun sedis-karmaa™ niin että eiliseen palaan maailmaani mahtui niin raparperia ja kansalaisia kuin lupauksia sekä hiukan typojakin? Ehkä. Ehkä ei.

Vaikka Jannen kanssa olimme visusti päättäneet että pidämme hiljaisen minuutin kun vuorokausi waihtuu, meni hetki huomaamatta ohi. Seksillä oli osuutta asiaan (mutta millä tavalla?). Vanhenimme kuitenkin. Niinhän me kaikki.

Aika aika paljon jengiä oli. Kenenköhän kanssa en jutellut? Lähdin jossain vaiheessa. Ehkä ensi kerralla?

Ja tätä raporttia hitaasti naputellessani ja kahvia nautiskellessani on näköjään joku muukin jo herännyt…

Päivitys: päivitys ja toinen, sitä mukaan kun muiste palailee…