Kun vastaan tulee vaikka mitä, sekoittuu se vaikka miten päässä ja lopputulos voi sitten olla aivan jotain muuta (mp3, 49KB), mutta kuitenkin jossain määrin suhteessa siihen vastaantulleeseen vaikka mitään.
Tämmöistä sattuu silloin tällöin. Oikeastihan se ei satu mutta voi joidenkin mielestä joskus olla huonon maun tuolla puolen. En minä sitä huonon makuni mainostamiseksi ole tarkoittanut, vaan tämmöistä syntyy osana omaa luomisprosessia. Toisinaan se pysyy päässä, joskus ulostan sen joko työhöni tai omille verkkosivuille. Tänään ulostan sen omille sivuilleni. Kutakuinkin näin (tai näitä) ajattelin:
- Kuuntelin khiloun Rantaradiota. Luin jokusen jutun podcastingista. En oikein ole sisäistänyt podcastingin hienoutta. Keskittynyt kuunteleminen vie liikaa aivokapasiteettia jotta voisin samaan aikaan tehdä muuta. Lukeminen on minun juttuni, mutta…
- Olen seurannut Karri Kokon Muisti|Kirjaa. Sieltä löytyy usein jotain mieltä kiihottavaa, kuten esimerkiksi tämä nonlinear poetryn mov(in)g. Seuraan myös Kokon Uusia lauseita koska kokonaisuudesta irroitetut lainaukset pistävät ajattelemaan, ja mietin…
- Testailen mielelläni kaikenlaisia juttuja verkossa, kuten tänään AT&T Labs-Research Text to Speech demoa ja seuraan mielenkiinnolla marginaalin tapahtumia, eikös…
Siksipä ajattelin että onhan siinä kuitenkin eroa lukeeko kirjoitettua vai kuunteleeko puhuttua. Jos nyt kuitenkin kuuntelisin podcastingeja, voisi olla kätevää että saisi kirjoitetun tekstin luettuna. Vähän kuin äänikirjat. Ääniblogit. Mutta kuka ne lukisi? Kirjoittaja itse? Ei varmaan aina paras vaihtoehto. Etenkään jos ei ole tottunut lukemaan ääneen. Äänellä on merkitys. Iso merkitys. Kokeilinkin tätä lainattuun ajankohtaiseen tekstinpätkään josta löytyi niin suomen- kuin englanninkielinen versio.
Initially, still a little mixed up, I felt as if my life was about to change for good; I used to be clean, but from hereon I would be a criminal, branded as an outsider of society and a loser for life. You’ve been naughty, you’ve been bad!
Jos tuon sitaatin kuuntelee brittienglanniksi (mp3, 48KB) miehen lausumana tai amerikkalaisesti (mp3, 48KB) naisen äänellä, on siinä ihan mieletön ero. Yhdestä tulee mieleen sherrylasi kädessä juttua klubilla veistävä kuivakka lordi, toisesta viskilasi kädessä elämäänsä tilittävä 80-luvun TV-draaman (hömpän) pääosanesittäjä ja tämähän vaikuttaa tietenkin siihen miten sisältö vastaanotetaan. Onko se vakavaa vai tyhjää sanahelinää? Tietenkin jos saman lausuu leveästi saksalaisittain (mp3, 52KB) on lopputulos oikeastaan vain perin huvittava, eikä tässä tapauksessa tietenkään mitenkään toivottava.
Entäpä kun sama juttu luetaan suomeksi, mutta vahvasti murtaen latinalaisamerikkalaiseen espanjaan (mp3, 58KB) päin? Millaisia assosiaatiota tämä tuo mieleen?
Kai tämä on käänteisesti vähän sama juttu kuin se että näkee radioäänen kasvot. Vastaavatko ne äänen perusteella kuviteltua ulkonäköä?
Minä taidan yhä vaan jatkaa blogien lukemista.
—
Sitaatti marginaalista (Riivaajat/The Posessed), kiitos Jani.
