Eräänlainen tuokiokuva

Kolhoosin vanhempi politrukki Vitikka nautti arbuusinsa loppuun, sytytti mahorkkasavukkeen, avasi housunkauluksensa ja henkäisi väsyneesti.

Juu-Hanna Helmenkaljastaja ei oikein tiennyt miten oli joutunut tilanteeseen jossa hän pystyi omin silmin toidistamaan Vitikan tomia, mutta myös samalla raportoimaan niistä julkisesti. Oliko tämä totta vai tositeevetä? Kaikki muut muistikuvat kolhoosista olivat kadonneet.

Jos kuiskaan rakkausrunon kuuleeko Vitikka. Jos kuulee, niin olenko vapautettu vai pääsenkö sisäpiiriin?

2 thoughts on “Eräänlainen tuokiokuva

  1. Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten, niin silloin läheisyytes tunnen lämpöisen;
    kuin maailman mä omistan, vain tämän tunteen löytää harva ihminen.

  2. Harva runo
    ———–

    Tunne kuiskaus,
    maailman omistan.

    Rakkaus, lämpö, läheisyys.
    Rahaihminen.

    Mä harvalle ihmiselle
    puhun rahasta hiljaa.

    (editoitu urno)

Comments are closed.