Eräänlainen tuokiokuva

pni • 24.3 2005, 21.07

Kolhoosin vanhempi politrukki Vitikka nautti arbuusinsa loppuun, sytytti mahorkkasavukkeen, avasi housunkauluksensa ja henkäisi väsyneesti.

Juu-Hanna Helmenkaljastaja ei oikein tiennyt miten oli joutunut tilanteeseen jossa hän pystyi omin silmin toidistamaan Vitikan tomia, mutta myös samalla raportoimaan niistä julkisesti. Oliko tämä totta vai tositeevetä? Kaikki muut muistikuvat kolhoosista olivat kadonneet.

Jos kuiskaan rakkausrunon kuuleeko Vitikka. Jos kuulee, niin olenko vapautettu vai pääsenkö sisäpiiriin?


RSS 2.0 flöde av synpunkterna till detta inlägg. Du kan kommentera men inte pinga.


View blog reactions




2 synpunkter

Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten, niin silloin läheisyytes tunnen lämpöisen;
kuin maailman mä omistan, vain tämän tunteen löytää harva ihminen.


Harva runo
———–

Tunne kuiskaus,
maailman omistan.

Rakkaus, lämpö, läheisyys.
Rahaihminen.

Mä harvalle ihmiselle
puhun rahasta hiljaa.

(editoitu urno)



Vad tycker du?


Följande formatering är tillåten: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


Prenumerera på RSS 2.0 för inläggen och/eller kommentarerna.

Skrubu.net: Some rights reserved