Sattumanvaraista käsityötä, huonoa bisnestä

T-paidat piti saada. Painattaa lyhyet tekstit kuuteen paitaan. Valitsimme toimittajaksi firman nimeltä Fotopaita. Ovat muutkin siellä painattaneet. Ei halpa, mutta on lähellä.

Luen ennakkoon saitin läpi. Värit, materiaalit, tekkispeksit. Teen vektoritiedoston muotoon FreeHand 8. Hiukan on ehkä turhan ohutta viivaa. Tulostan tekstin malliksi paperille. Meilaan vektoritiedoston Fotopaitaan. Parin tunnin kuluttua käymme kaverin kanssa paikan päällä.

On keskiviikko.

Odottelemme kun tiskin takana yksin oleva nuori nainen palvelee jonossa meidän edellä olevaa yhtä henkilöä joka haluaa painattaa tekstiä paitaan. Käyvät siinä läpi mahdollisuuksia ja materiaaleja. Noin parikymmenen, ehkä kolmenkymmenen, minuutin kuluttua olemme vuorossa. Kerromme mitä haluamme. Kysymme hintoja. Näytämme tiskillä olevasta mallista millaisella materiaalilla haluamme painatuksen. Kerron että meilissä on vektoritiedosto odottamassa.

Tiskin takaa minulle ojennetaan tilauslomake ja sanotaan että tämä pitäisi täyttää. Ai asiakasko sen täyttää? No, eiku kynä liikkeelle sitten vaan. Nimi, puhelinnumero, paitojen määrä, koot ja väri. Painomateriaali valkoinen samettipintainen. Materiaalin oikea nimi kerrotaan tiskin takaa, kirjoitan sen lomakkeeseen. En muista mitä kaikkea siinä oli, mutta en allekirjoita lappua ennen kuin saan vahvistuksen sille että tekstin voi painaa (näytän mallin) lomake on oikein täytetty, vektoritiedosto aukeaa ja se näyttää siltä miltä pitää. Malli tarkastetaan, tiedosto avataan, lomake luetaan läpi: kaikki kunnossa. Okei, allekirjoitan.

Ja sitten pitää maksaa etukäteen. Oho, olipas yllätys. Tästä ei ollut puhetta, mutta mitäs tässä valittamaan. Rahaa saa maailman pyörimään. Laskevat hinnan. Muovi vinkuu. Itse saan kuitin. Lomake jää Fotopaitaan. Lähdemme. Paidat ovat haettavissa maanantaina. Hienoa, kiitos.

Torstai.

Perjantai.

Kello näyttää iltakahdeksaa. Tulen lenkiltä. Huomaan että kännykkääni on soitettu useaan otteeseen. En tunnista numeroa, mutta tarkistan sen ja niin ovat Fotopaidasta soittaneet. Soitan heille. Nuori naisääni vastaa. Ei ole sama joka otti tilauksen vastaan.

Kysytään että pitikö teksti siis painaa siitä antamastani mallista. Hämmästelen etteivät muista siellä olevaa vektoritiedostoa. Ei kuulemma lue tilauslomakkeessa. Ei vai? Mutta minähän allekirjoitin sen vasta kun tiskin takaa sanottiin että kaikki on kunnossa. Ei sitten siis ollut kaikki kunnossa? Ei ollut. Mutta eikös siinä lomakkeessa lukenut että millä materiaalilla piti painaa? Luki, mutta ajattelivat tarkistaa. Hyvä niin, ajattelen.

Sitten minulle selitetään että ovat rahastaneet liian vähän. Koska kyseessä on vektoripainatus maksaa valitsemamme materiaali enemmän kuin mistä muovia vingutettiin. Minä hämmästelen. Olinhan tarkistuttanut lomakkeen, enkä allekirjoittanut sitä ennen kuin sain vahvistuksen että kaikki on oikein. Se että sitten ottivat liian vähän rahaa ei ole mielestäni minun ongelmani. Naisääni väittää vastaan, minä protestoin ja intän että koska he tiesivät millä materiaalilla painetaan on virhe heidän, eikä minun pitäisi joutua siitä maksamaan. Jos ottavat rahat nihkeästä valkoisesta materiaalista kun pyydetään samettia niin mistä minä sen voin tietää? Väittelemme tovin ja naisääni antaa periksi. Tosin hän ilmaisee sen sanakääntein joka antaa ymmärtää että minä olen täysin väärässä. Jatkan väittelyä, en tykkää siitä että syy vieritetään minun niskaani, ja naisääni vihastuu. Lopetan, pyydän anteeksi ja puhelu loppuu jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Olin paha suustani. Heh, ihan kuin kunnon asiakas. Hyi minua.

Lauantai.

Olen Sipoon saaristossa. Mukavaa ja rauhallista. Puhelin soi. Eilinen naisääni soittaa. Hyvä mieleni katoaa. On nyt kuulemma niin, kertoo naisääni, että valitsemallamme materiaalilla ei voi painaa vektoritiedostossa olevaa tekstiä. Mitä! Ei voi? Mutta minähän nimenomaan kysyin että voiko ja sanottiin että voi. Emme olisi tilanneet paitoja jos ei olisi voinut painaa. Saan selityksen siitä kuinka kyseessä on käsityö eikä siitä oikein aina voi mennä sanomaan että onnistuuko vaiko ei. Minusta se kuulostaa enemmän tunaroinnilta kuin käsityöltä. En tosin sano sitä ääneen. Suututin naisäänen jo eilen, se saa riittää. En minä ihan kauhean paha ole.

Loppujen lopuksi käy ilmi että puhelun pointti on kertoa että jos tekstin painattaa paitaan nihkeällä valkoisella materiaalilla homma onnistuu. Sanon että palaan asian maanantaina, koska silloin ehdin käydä heidän tiskillään. Puhelu loppuu ja mieleeni nousee ajatus siitä miten nyt halutaan että painatamme paidat sillä materiaalilla josta olivat rahastaneet, ei siis sillä jonka olisimme halunneet. Ei tunnu oikein hyvältä.

Sunnuntai.

Maanantai.

Käymme kaverin kanssa Fotopaidassa. Jonotamme taas. Edellämme on taas vain yksi ihminen. Tiskin takana myös vain yksi. Missä välissä täällä ehditään painaa niitä paitoja, ihmettelemme kaverin kanssa. Yöllä? Saamme viimeinkin audenssin. Täällä pitää oikeasti haluta asioida, tämä ei ole kiireisten ihmisten kauppa.

Tiskin takana oleva nainen ei ole se joka oli viime keskiviikkona paikalla, eikä hän ole se joka soitti. Tiskin takana ei tiedetä mistä on kyse. Kerron mitä minulle on puhelimitse kerrottu. Voivottelua. Ihmettelyä. Selityksiä. Olemme kaverin kanssa päättäneet että painatetaan teksti sillä nihkeällä valkoisella. Menkööt. Pääasia että saamme paitamme. Laadusta tinkien. Näin sovitaan ja tiskin takana annetaan ymmärtää että ärtymyksemme on ymmärettävää. Fotopaidassa kuulemma kärsitään resurssipulaa. Sitä on liikkeellä, vastaan. Paidat voi hakea torstaina. Kiva kiitti moi.

Tiistai.

Keskiviikko.

Torstai.

Kaveri käy hakemassa paidat, itse en ehdi silloin paikalle. Eivät ole valmiina, ne painetaan odottaessa. Tiskin takana on nyt myös mies joka tuntuisi tietävän jotain. Näyttää esimerkin siitä että heidän leikkurinsa ei pystynyt leikkaamaan vektoritiedostoni mukaista tekstiä samettisesta materiaalista. Eli se ei siis ollut kusetusta, vaikka siltä tuntui.

Perjantai.

Paidat ovat niillä jotka ne tilasivat. Lopputulos ookoo, mutta ei sitä mitä sen piti olla.

Kokonaiskokemus negatiivinen, sanoisin. Sekoilua, osaamattomuutta, epävarmuutta. Kaikkea sitä mitä asiakkaana en halua kokea. Fotopaitaa ei tueta, virkoimme kaverin kanssa. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Mitäköhän muita on vastaavia on olemassa. Minne minä voin kärrätä rahani kun haluan paitaan tekstiä?

14 thoughts on “Sattumanvaraista käsityötä, huonoa bisnestä

  1. Eipä ole kehuttu yhtäkään painatusfirmaa, joka tekisi pieniä tilauksia. Laadukkailla on resursseja, mutteivät ota juurikaan alle 200 kpl tilauksia. Kurja köyhän kitistä.

  2. Tämä ei varmaankaan sinua nyt lohduta, mutta painatin vime kesänä Joensuussa yhden paidan. Oli halpa ja hyvä, uskallan suositella, ja palvelukin ripeää. Firman nimi oli muistaakseni Serile.

  3. Santeri: Näin on. Kurjaa on kitiseminen, mutta jotenkin terapeuttista kuitenkin.

    Marjut: Ei lohduta, mutta on hyvä tietää että toivoa on.

  4. Itse olen ajatellut paitashop.fi:ta käyttää. Omakohtaista kokemusta ei vielä ole, mutta kehuja olen kuullut tutuilta. Noh, ens viikolla sen näkee miten käy.

  5. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta voiko tuolta tilata paitaa niin että tekee painomallin itse?

  6. Mikähän se tekee tästä paitahommasta niin vaikean toteuttaa kunnolla? Vaikein lenkkihän siinä varmaan on se, että miten saadaan asiakkaalta “speksit” sellaisessa muodossa, että ne ovat toteutettavissa, mutta tässä sinunkin kokeilemassasi putiikissa tuntui tämän perusteella kyllä tökkivän moni, moni muukin asia ja pahasti. Varsinkin ystävällisen asiakaspalvelun saaminen vaikuttaa monesti aivan ylivoimaiselta.

  7. Joo, kuulostaa tutulta.

    Tosin yhtä voin ainakin suositella: KH-Print Oy, Peltotie 6 19600 Hartola, puh. 03-876020, Anne Haajanen. Jälki oli hyvää, soittivat vielä ja varmistivat että pms oli haluamani. Ja omat epsit oli OK. Ihan muutaman painamisesta en tiedä, tämä duuni oli 15 largea ja 15 mediumia.

    http://www.kh-print.com/

  8. Joo. Kyselin tuolta paitashopista taannoin kaikenlaista. Saadun vastauksen perusteella voi tilata omalla mallilla. Ja voi tilata myös pelkän silitettävän painatuksen jos näin haluaa. Sen voi laittaa “minne vaan”

    Yllä oleva kannattaa varmistaa, koska en löytänyt postia varmistaakseni asian.

  9. Chef & Tramal: Kiitoksia tiedoista. Nyt on ainakin jotain josta valita kun taas tulee paidanpainatushätä.

  10. Sitä piti sanoa (ja sanoinkin, mutta taisin unohtaa klikata skicka), että NYT-liitteessä oli selityksiä sanalle skrubu. Oli siellä epätasainenkin, mutta oli myös 14 muuta. Osa aika outoja, kuten huono, tyhmä ja sitten epämääräinen ihminen. I don’t agree!

  11. Kiitos sinulle Sun äitis mukavista sanoista.

    Oliko tuo uusimmassa NYT-liitteessä? Kato ku mulla on sitä parempaa lukemista niin ei tule pahemmin luettua NYTtiä. Olen silleen epämääräinen ihminen ;) Pitänee etsiä lehti käsiini, kun NYTin nettisivuilla ei tietenkään mitään ole.

    Huono, tyhmä? En ole koskaan mistäänpäin intternettiä löytänyt sanasta skrubu tuommoisia tarkoituksia. Swahiliksi skrubu tarkoittaa ruuvia tai korkkiruuvia. Joka mielestäni on ihan hieno tarkoitus. Ainakin tuo korkkiruuvi.

Comments are closed.