Kunhan mietin

Tikkareissa on aitoa hedelmää kokonaista 3% sanovat televisiomainoksissa. Saitillaan kertovat kuinka tikkareissa on 0% rasvaa ja ne ovat hyvä vaihtoehto tupakalle. Yksi tikkari painaa 13 grammaa, siitä parhaimmillaan 11 grammaa on sokeria. Aitoa hedelmää on siis semmoiset 0,39 grammaa. Mitä ne loput ovat 1,61 grammaa ovat? Onko sillä väliä kun Salvador Dalí kuulemma piirsi logon?

Lisäys pitkän yöunen jälkeen:
Niin siis oikeastaan mietin, että miten koko kamppis on rakennettu sen varaan että alle puoli grammaa tikkarista on jotain. Mutta kirjoitin ja julkaisin tuon juttuni hätiköiden. Näin jäi pois myös se jota mietin EU:n lakiasioista ja säädöksistä jotka määrittelevät kuinka paljon mitäkin saa olla ruokatuotteessa. Oivariini oli nimeltään jotain muuta, mutta koska siinä oli liian vähän oivaa tai jotain, oli nimi vaihdettava. Joskus oli puhetta siitä, että meidän suklaassa on liikaa suklaata ja hillossa liikaa marjaa. Eikö ole vastavaa lakia sille että jos tuotteessa on naurettavan vähän jotain niin sitä ei saa mainostaa?

Sitten oikeastaan piti kirjoitukseen ottaa mukaan myös se että Hyvää Päivää-merkkisessä kevyessä sitruunajuomassa on luonnollista kofeiinia joka on aidoista kahvipavuista uutettua. Siis häh? Jos se nyt nimenomaan on luonnollista, niin oletan että on myös olemassa synteettsistä tai luonnollisenkaltaista kofeiinia. Onko? Kas, näyttäisi olevan (enpäs muuten tiennytkään tuota).

Oli minulla varmaan muutakin mielessä, mutta kadotin sen. Menkööt. Antaa mietteen laukata villinä ja vapaana aivojen aavoilla, ajatusten aroilla. Kyllä se sieltä pois löytää kun on aika.

9 thoughts on “Kunhan mietin

  1. Taisi kylläkin olla niin, että meidän suklaassa oli liian vähän aitoa kaakaomassaa ja liian paljon maitoa tai jotakin. Ja Voimariini puolestaan piti vaihtaa Oivariiniksi, koska siinä on voin lisäksi kasviöljyä. EU:n osalta tuossa taisi olla usean vuoden siirtymäaika, mutta Valion päässä päättivät vaihtaa sen jonkun toisen – oliks se nyt Voilevin Kevytleviksi tms. – heti ja Voimariinin vasta siirtymäajan päättyessä.

    Tikkareista olen samaa mieltä, eli aika poskettomalta vaikuttaa. Muistanko väärin, vai eikö just noilla ollut aiemmin mainontaa, jossa korostettiin tikkareiden rasvattomuutta lapsille suunnatuissa mainoksissa, ja tästä nousseen pienoisen kohun jälkeen joutuivat sitten vaihtamaan linjaa? Eipä näytä kehittyneen ainakaan ratkaisevasti parempaan suuntaan – suussa liotettavien sokeritikkarien myynti terveysargumenteilla taitaa tosin olla jo valmiiksi tuhoon tuomittua. ;)

  2. Taidat Ursula olla oikeassa siinä että meidän suklaassa oli liian vähän kaakaorasvaa.

    Ylikansalliset yhtiöt ovat jo 30 vuotta lobanneet sen puolesta, että kaakaorasvan saisi korvata halvemmilla rasvoilla. EU:n tärkeimmät suklaantuottajamaat, joiden osuus tuotannosta on 70%, eivät ole sallineet kasvirasvojen käyttöä. EU taipui kuitenkin suuryritysten tahtoon ja hyväksyi vuonna 1999 direktiivin, jonka mukaan kasvirasvaa saa olla 5% tuotteen kokonaispainosta. Tämän takia myös USA tulee luopumaan puhtaan suklaan periaatteestaan. Kaakaontuottajille tämä merkitsee ICCO:n (International Cocoa Organisation) mukaan 10 prosentin laskua kaakaon kysyntään, mikä tulee johtamaan rajuun hinnanlaskuun. Suomi on jo kauan sallinut korvikerasvat ja kannatti uutta EU-direktiiviä.

    Kuluta harkiten

    Mutta ei kai suomisuklaa ollut yhtä pahassa jamassa kuin Italian tai Espanjan?

    Oivariini on oiva koska siinä on muutakin kuin voita. Mutta eikös se silloin ole niin että siinä vaan on liian vähän voita jotta sitä voisi voiksi kutsua. Näin minä, ehkä virheellisesti, ajattelin.

  3. Oivariini on oiva koska siinä on muutakin kuin voita. Mutta eikös se silloin ole niin että siinä vaan on liian vähän voita jotta sitä voisi voiksi kutsua. Näin minä, ehkä virheellisesti, ajattelin.

    Joo siis noin minäkin sen ymmärsin. Jossakin on määritelty, mitä saa voiksi kutsua, eikä voin lisäksi kasviöljyä sisältävä rasvaseos Voimariini näitä ehtoja täyttänyt, siksi nimenvaihdos. Valio oli ilmeisesti yrittänyt vedota myös siihen, että vanhan nimen voisi katsota viittaavan voimaan, mutta ymmärrettävästi tämä ei mennyt läpi.

    EU:ssa on elintarvikkeiden suhteen pyritty yhtenäistämään markkinointinimikkeitä pääasiassa siksi, että avoimilla markkinoilla tuotteet saattavat päätyä helposti myyntiin eri alueille, ja siksi halutaan varmistua siitä, että kuluttaja saa esimerkiksi voita ostaessaan juuri voita. Oivariinissakin oli kai hyvin pitkälti kyse juuri tästä, eli vaikka tuote ominaisuuksineen on suomalaisille tuttu, olisi sen vanhan nimen salliminen saattanut aiheuttaa sekaannuksia muualla EU:n alueella ja vastaavasti johtaa siihen, että muualla olisi ryhdytty lanseeraamaan vastaavalla tavalla nimettyjä tuotteita kokonaan uusille markkinoille, jolloin kuluttaja olisi saattanut erehtyä ostamaan jotakin muuta kuin oli tarkoitus.

    Tai jotain. What do I know. ;)

  4. Voimariinista viis, mutta antakaa meidän edes säilyttää voileivät! Vaan ei. Jos ei ole käytetty voita (siis sitä ittiään) niin ne (voileivät eli leipäsiivut, joiden päällä on tavaraa) on uusien direktiivien mukaan vaan leipiä. Ennen vanhaan ne oli _voi_leipiä, vaikka päällysherkkujen alle ei olisi sipaistukaan voita (sitä ittiään tahi muutakaan rasvaa). Puuttuuko EU kohta kaikkien sanojen etymologiaan? Suomen kielen sanasto kun on täynnä sanoja, joiden juuret johtavat, ei vain itään, vaan myös merkityksiin, jotka ovat nykykielestä kadonneet.

    Jotenkin mä olen järkyttynyt.

    Eikä aurinkokaan paista. :(

  5. Oivaleipiä.

    Entä mikä on leipää? Onko EU määritellyt sen mikä on leipä ja mikä ei ole leipää. Leivänkaltainen tuote?

    Entä mitä tapahtuu voileipäkakulle? Ruokarasvaleipä… niin, mikä? Mikä on kakun määritelmä? Voiko kakku olla suolainen? Hei haloo EU:n tyypit! Kertokaa mulle, miten määrtielty kakku! Voi sitten hiekkakakku olla hiekkakakku vai onko se jotain muuta?

    Kohta ei voi mistään puhua kun kukaan ei tiedä ovatko sanat oikeita kuvaamaan ravintotuotteitamme. Olemme ruokasanstollisesti poliittesesti korrekteja.

    Taidan käydä hakemassa juoma-astiallisen paahdettujen ja jauhettujen kahvipapujen läpi suodatettua kuumaa vettä johon lisään suhteellisesti suuren määrän pastöroitua ja homogenisoitua lehmän utare-eritettä.

  6. Heh,

    ehkä kannattaa kuitenkin vältellä liian pitkälle meneviä päätelmiä. Ei se EU sentään mikään kaikkeen puuttuva peikko ole, vaikka medioissa jaksetaan näitä lakritsipiippukieltoja ja muita urbaanilegendoja sitkeästi viljellä.

    Ja tämä Oivariinistä huolimatta… ;)

  7. Joskus pitää liiotella ja yksinkertaistaa. Näin keskustelu pysyy yllä. Voi tietenkin olla että juttu päätyy sivuraiteille ja näin saattaa ajautua paikkoihin joissa ei ole aikaisemmin käyty, mutta se aina ole paha juttu.

    Nyt tutumaan. Huomenna on taas… ööö… huominen.

Comments are closed.