Puruhuuli

Itseään huuleen pureminen on siitä ärsyttävää että aina tulee upotettua hampaat samaan kohtaan. Joka kerta. Uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen. Voi tätä tuskaa! Minä en tarvitse tätä nyt. Miksi minua rankaistaan? Kohta tulee varmaan itku.

Onkohan kukaan koskaan purrut itseään ylähuuleen?

11 thoughts on “Puruhuuli

  1. En voi väittää purreeni itseäni ylähuuleen. Alahuuleen kyllä, poskiin myös (sisäpuolelle) ja kieleen. Puremisesta seuraa aina (yleensä/monesti/tavallisesti) ikävä kipeä afta, jonka pureminen tirauttaa viimeistään hermonesteet. Kipua voi lievittää suolalla tahi hammastahnalla: kumpaa tahansa tai kumpaakin kipeään kohtaan, hetken kirvelee niin että universumi on kirkas, ja sitten ihana seesteinen rauha. Suosittelen.

  2. Kaaduit… oliko se siis oikeasti puremista vai vain onnettomuudesta johtunut hampaiden upotus ylähuuleen?

  3. Fru P: aftoihin tehoaa myös sokeri, sillä kun on sama vaikutus siihen kuin suolalla. Suosittelen lämpimästi esim. siirappiin kastettua vanutukkoa. (poikkeuksellisesti lääke, joka toimii ja myös maistuu hyvältä – niihin harvemmin törmää…)

  4. Olen purrut. En voi vieläkään ymmärtää miten siinä onnistuin. Söin Domino-keksiä ja rouskis! Lähti oikein pieni pala irti. Siis huulesta. Keksistä vähän isompi.

  5. Fru p & Annu: Jos suola, hammastahna ja sokeri toimii niin olisikohan xylitolipurkasta hyötyä. Se olisi ainakin hyväksi hampaille. Mutta niin on hammastahnakin.

    Mutta missä vaiheessa linimentti apliseerataan aftaan? Heti miten kun on hampaat uponneet lihaan? Voiko tehdä myöhemminkin?

    Turisti: Tuo voisi hyvinkin olla papukaijamerkin arvoinen suoritus.

  6. Olen purrut itseäni ylähampaaseen. Lopputuloksena lohjennut etuhammas. Mutta kutsutaanko sitä puremiseksi?

Comments are closed.