Hiukan nuhjuisen oloinen mies pysäyttää minut Sokoksen edustalla. Anteeksi, minulla on ongelma, voitteko auttaa? En oikeastaan ajatellut pysähtyä, mutta koska minulla ei ole kiire minnekään jään kuuntelemaan miehen tarinaa.
Olen Latviasta kotoisin, mies aloittaa tarinansa ja jatkaa kertomustaan puhuen nopeasti aika huonoa suomea. Tarina on perin pitkä ja osa siitä mene minulta ohi, kun en oikein aina tajua kaikkia sanoja. Mutta hänen pitäisi saada selville mihin satamaan hänen ystävänsä ovat laivalla tulossa. Jotain on vikana ja jotain jotain… blaa blaa blaa. Juuri kun mielenkiintoni on herpaantumassa pääsee mies tarinassaan itse asiaan.
Minun probleemini on nyt tämä, kertoo mies ja näyttää oikeassa kädessään olevaa 6 € puhelinkorttia samalla kaivaen vasemmalla kädellään housuntaskusta esiin 5 € setelin. Kas, kuinkas ollakaan, miehen rahavajaus on tasan euron verran. Olipas runsas ja monisanainen legenda euronpummausta varten.
Päätän jättää kysymättä miksi mies seikkailee Helsingissä vain femma taskussaan, jos vaikka olisi sen jo pitkässä tarinassaan kertonut. Vastaan miehelle ettei minulla ole yhtäkään kolikkoa taskussa. En voi valitettavasti auttaa. Tiemme eroavat. Ja niin nämä huijarit sitten vaan katoavat kesäisen kuuman kaupungin hälinään, toinen kohti postitaloa ja minä Forumiin päin.
Kuulostaa ihan klassiselta con artistilta, siis huijarilta joka vetoaa luottamukseesi osoittamalla että hänellä on rahaa, eihän kukaan ihan persaukisten kanssa ryhdy tekemisiin. Mutta kieltämättä aika hiomaton versio todella pitkälle viedystä stingistä eli puhalluksesta. Toisaalta meihin yksitotisiin suomalaisiin tuskin kannattaa kokeilla turhan hienostuneita temppuja. Vai olisiko sittenkin kannattanut?
Enpä usko että sillä ulkonäöllä olisi kannattanut yrittää mitään hienostuneempaa. Olihan tuo kuitenkin parempi yritys kun katutasolta öristy “heitä jätkä huge” tai klassinen “vippaa pari markkaa että pääsen bussilla kotiin”.
Hmm.. tuostakin muuten huomaa että euron tullessa ovat hinnat nousseet. Ennen pummittiin markka tai ehkä femma. Ei kukaan pummaa 17 senttiä. Euro sen olla pitää.
Haha. Itsekin jouduin saman henkilön uhriksi Helsingissä käydessäni. Itse en euroa antanut, mutta kaveri sen kyllä teki. :D
Ajattelinkin tuota juttua kirjoittaessani että joku muukin on varmasti törmännyt samaan pummaajaan.
Jos latvialainen laivapummari yrittää uudestaan, pitää tapahtumasta ottaa kaikki irti esimerkiksi niin että kuuntelee tarinan loppuun asti ja sitten kysyy, että “taasko sinä olet joutunut samaan tilanteeseen, viime viikollakin olit täällä ihan rahattomana?” tai “Eikö ne kaverit tulleetkan pari viikkoa sitten kun annoin sulle euron sitä puhelinkorttia varten?”.
Mahdollisuudet ovat rajattomat!
Hihi.
Hassuja nuo latviskalaiset.
Mietin että miten voi tulla yhdestä lasillisesta viskiä humalaan? Kyllä se vaan totta on. Mietn juuri että mikähän se oli niistä kahdeksasta.
Se oli varmaan se viimeinen. Se on aina se viimeinen.
Oletan, että se oli toi sama äijä, joka yritti saada minulta euron, kun hänellä ei ollut puhelinrahaa kuin se 5 euroa ja piti saada soitettua perheelle (ja jotakin josta en saanut selvää, enkä enää muista). Sillä kertaa hän oli virolainen omien sanojensa mukaan. Varsinainen maailmankansalainen. :)
Ihan varmasti sama ukkeli. Kylläpä me suomalaiset olemme nirsoja kun yhtä euroakin joutuu pummimaan viikkokaupalla.
Miesparka! Minä ainakin uskon, että ihan kunnon kansalainen on ja oikealla asialla!
Sitä se elämä landella teettää…