Mua Musat auttakaa ja ylväs henki!

Niin se aika matelee. Kuin siivetön etana. Ylämäessa. Vastatuulessa. Tällä säällä, täällä, etenkään tällä päällä, ei inspiraatio ole korkeimmillaan. Muusat ovat paenneet rannalle pelatakseen rantalentistä vetimissä jotka eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan. Jumalat ovat puiden varjossa nautiskelemassa kylmää roséviiniä katsellen nymfien rantalentistä. Kukaan ei kauho taivaallista innoitusta harmaan aivomassan joukkoon. Laiskat.

Vain kolme aamua vielä, sitten jo kauan kaipaamani loma jo tulla tömistelee elämän verannalle. Kolkuttelee ovea. Onkos täällä kilttejä väsyneitä raatajia? Ei tule lomps sekuntiakaan liian aikaisin. Olisi voinut tulla jo monta kuukautta sitten ja voisi kestää monikertaisesti sen mitä kestää.

Pakko. Vääntää. Vielä. Jokunen. Leiska.

Dante Alighieri, La Divina Commedia: Inferno – Canto 02 (suom. Eino Leino, 1912).