Sataneljäkymmentätuhatta askelta ja jokunen muistikuva

Aluksi Prahan kartta sitten neljä nettikameraa josta näkyy perusnähtävyydet linna, Kaarlen silta (myös vuonna 2002 valtavasti tulvinut Vltava) ja vanhan kaupungin aukio sekä talojen yli menevä elämää suurempi Nusle -silta jonka alla oli sci-fi-fiilis (se oli yksi reiteistä majapaikkaan). Sillalta oikealle, nettikameran ulottumattomissa, on paikallinen Suomenlinna, Vyšehrad.

Kaupungin korkein rakennus on perin moderni TV-torni jossa on mm. näköalatasanne 93 metrin korkeudessa. Alaovessa oli tarra joka kielsi käsiaseet, sisällä oli metallinpaljastin ja laukun tarkistus. Ylhäällä ihan kivat näkymät. Tornia koristaa David Černýn taideteos Miminka. Paljon tyylikkäämpi tapa nähdä kaupunki hiukan ylempää on Hanavský pavilon tai samana vuonna (1891) valmistunut Petřínská rozhledna.

Siinä missä aikanaan Letná -puistossa seisoi maailman suurin Stalin-patsas on nyt iso metronomi. Samaisen puiston Expo 58 ravintola on nykyään Euro RSCG:n toimisto. Myös Mark BBDO on napannut itselleen historiallisen rakennuksen päämajakseen, mutta vanhemman ja kaupungin toiselta puolelta.

Josef Sudekin entisessä kämpässä on nyt valokuvaajan nimeä kantava galleria jossa oli esillä Sudekin ensimmäinen portfolio kymmenen melankolista valokuvaa ja pinnakkaisia. Sudek ja muita tšekkivalokuvaajia oli esillä todella kattavassa Czech Photography of the 20th Century -näyttelyssä.

Mukavia pieniä korttelikuppiloita olivat Pink Floyd Caffé (jossa, linkin takaa löytyvästä tiedosta huolimatta, soi Pink Floydin musiikki) ja Medůza. Jazzista voi nauttia ihan keskustan kupeessa olevissa AghaRTA ja Ungelt JAZZ & BLUES Club.

Paikallista olutta piti tietenkin maistaa panimoravintoloista U Fleků (omaa tummaa), Pivovarský Dům (oman vaalean ja tumman ohella mm. kahvi- ja nokkosolutta) sekä Novoměstský pivovar. Marquis de Sade Cafe & Bar myy juotavaksi tai kotiin vietäväksi tšekkiläisten pikkupanimoiden oluita.

Edestakainen junamatka 73 km päässä olevaan Kutná Horan kaupunkiin maksoi noin neljä euroa. Tämän Porvoota puolta pienemmän kaupungin nähtävyyksistä ehkä suurimman vaikutuksen teki 40000 ihmisen luilla koristeltu Sedlec Ossuary.

Lisää muisitikuvia, ja varmaan jokunen valokuvakin, ilmestyy myöhemmin.

Päivitys(5.9.2005): Valokuvat nähtävillä.

4 thoughts on “Sataneljäkymmentätuhatta askelta ja jokunen muistikuva

  1. Det verkar ju ha varit en trevlig resa. Jag har redan länge tänkt resa till Prag, så jag tackar för tipsen och hoppas att jag så småningom skall ha möjlighet att testa dem i praktiken.

  2. Det var faktiskt en trevlig resa. Vädret var lite si och så: helt okej egentligen, inte för varmt inte för kallt (man klarade sig i shorts, trots några kalla morgnar), men några ordentliga regnskurar fick man uppleva. Men regn får man räkna med på sommaren.

    Vettiga skor och gott om tid är bra att ha.

  3. Itsekin olen ollut aika vaihtelevassa kelissä Prahassa. Silloin taisi olla alkusyksy. Piditkö ruuasta, se kai jakaa mielipiteet? Paikallisiin oluthuoneisiin ja kulttuuritarjontaan ei kai voi pettyä.

  4. Ruoka oli ihan ookoo. Kyllä se minulle kelpasi. Vaikka oleskelun loppupuolella olikin sitten ihan kiva syödä kunnon pasta. Klobása maistui oikein hyvältä. Etenkin illalla, snagarilla.

    Oluttarjontaan olin oikeasti hiukan pettynyt. Tottahan kaupungista löytyy jos jokinlaista juottolaa, ja halpaakin on. Parhaimmillaan irtoaa tuoppi puolella eurolla. Sen suhteen ookoo. Mutta kaikkialla on samat paikalliset koffit, lapparit ja karhut eli Gambrinus, Urquell ja Staropramen: vaaleita. Tummia löytyy heikohkosti tavallista nurkkapivovareista. Exoottisia, erilaisia ja jännittäviä (eli semmoisia mitä täältä ei saa) sai etsimällä etsiä. Ja etsivähän löytää :)

    Taitavat paikalliset suosia vaaleita. Ainakin yhden juomanlaskijan mukaan.

    – Taidatte olla skandinaviasta?
    – Joo, suomesta, miks?
    – Te juotte aina tummia oluita kun tulette tänne.

Comments are closed.