PA: aivan. Ja sitten ihmetellään kun esitykset venyvät ja aikataulut eivät pidä. Työkalut eivät poista harjoituksen puutetta. Satuloikaa hevonen, nostakaa minut hepan selkään ja näyttääkää tie tuulimyllyille. Jos en putoa kyydistä, saatan taistella. Jos jaksan. Ehkä.

Sun äitis: moleskine on hyvä, jos iskee inspis :)

Päivän mittaan asiaa tarkemmin ajateltuani tulin siihen tulokseen, että ne asia-asiatkin ottaisin sata kertaa mieluummin tiedostoina. Muuton lähestyessä huomasin, että työtilassa lojuu tonneittain epämääräisiä tärkeitä prujunippuja, joista ei tiedä pitäisikö ne polttaa vai muuttaa mukana.

(Liitutauluista vielä: Dosentti Oikkonen aikoinaan kertoi, että amerikkalaisten yliopistojen matematiikan laitoksilla näkee usein, että käytävien seinät on peitetty liitutauluin. Jos vaikka yllättää inspiraatio matkalla ja pitää kaverin kanssa käydä pohtimaan, niin mikään ei voita liitutaulua.

Liitutaulun reaaliaikaisuus tässä ja nyt viehättää minua suuresti. PowerPoint on liian jäykkä, siinä ei ole tilaa uusille ajatuksille.)

Pni tietää hyvin, kuinka monta kertaa tätä samaa asiaa on tullut veivattua: PPT on esitystekninen työkalu, jonka tehtävänä on _tukea_ auditointia. Monesti homma menee specsauksen puolelle, tai ihan yyber highfly shittaukseen, jolloin substanssi ja todellinen tarkoitus unohtuu ja jäljelle jää ”no mä nyt sain aikaiseksi tällaisen presiksen”.

Itse olen pyrkinyt hyödyntämään Wordia (jolla voi surutta kirjoittaa auki koko ajatuksen) ja Freehandia (jolla voi saada paljonkin visualisoitua yhdelle A4:lle), mutta toki Allmighty Powerpointkin osoittautuu usein järkeväksi vaihtoehdoksi.

Heitin aikoinaan yhdelle nimeämainitsemattomalle designista vastaavalle, että Powerpointin liiallinen käyttö rajoittaa luovuutta ja ohjaa ajatuksen kulkua työvälineen ehdoilla.

Parhaat työvälineet ovat edelleen tussit, fläppitaulu ja post-it laput.