Kolme tee

Ei tullut nelonen, tuli 3T. Kello oli hiukan jälkeen puolen yhden yöllä kun hyppäsin ratikkaan Stockan kellon kohdalla. Kotiin Töölöön päin. Ratikka on täynnä jos jonkinlaista hillujaa. Ahdasta, mutta ei ahdistavan ahdasta.

Kun kaupunki tunkee elintilaan kuulee ja näkee yhtä ja toista. On paskamaisia poikaystäviä (mä en koskaan enää halua nähdä sitä), kavereita jotka lohduttaa (sä oot sille liian hyvä). Olutta juodaan (otaks sä huikan?). Joku näyttäisi maksavan laskua kännykällä (kauanks siinä vielä menee?). Mies jolla toinen silmä on muurautunut umpeen istuu hiljaa penkillä.

Mietin kuinka Katajanokan päädyssä, kun ilotulitteet paukkuivat Suomenlinnassa, takaa kuului pieni ääni joka mietti miten meressä oli tolppa joka vilkkuu ja josko merellä on nopeusrajoituksia. Saakohan tässä ajaa vesiskootterilla?

Saikohan kysyjä vastaukset?

Nytkähdys. Ratikka pysähtyy. Ryhmä nuoria tyttöjä yrittää selvittää missä ovat. Missä me ollaan, missä me ollaan? Tää on.. mitä tossa lukee.. Apollonkatu. Me ollaan Apollonkadulla!

Ratikka jatkaa matkaa kohti Töölöntoria.

– Hei kuski, kuuluu nuoren tytön ääni.

– Mmm… niin, vastaa ratikkakuski ihmeen rauhallisella äänellä.

– Koska me tullaan Kaivopuistoon?

Kuulen noin puolisen tusinaa hiljaista mutta selvää naurunpurskahdusta ympäriltäni.

– Varmaan noin neljänkymmenen minuutin kuluttua, vastaa kuski rauhallisena kuin viilipytty.

Jään pois kun ratikka pysähtyy torin laitaan. Hymyilen.

8 thoughts on “Kolme tee

  1. Hesassa aina ihmetyttää, miten vuosi vuoden jälkeen aina löytyy jostakin kivenkolosta tyhmääkin tyhmempiä ihmisiä.
    Toisaalta kyllä se meininki sitten sen näköistä onkin…
    Paikka on kuin karuselli: kiva käydä mutta rasittava asua.

  2. Jos en ihan väärin muista oli noita kännääviä nuoria tuolla Kehä III:n ulkopuolellakin. Samanlaista se meininki sielläkin oli. Mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ja niinpä siitä tulee täällä näkyvämpää.

  3. Joo, ei se tyhmyys katso paikkaa, vaan (ikää ja) humalan astetta. Edellisessä ikä suluissa, koska näyttää niitä yli kahdenkymmenen ja yli kolmenkymmenenkin vuoden ylittäneitä teinejä löytyvän. Toiset eivät pääse teiniydestä koskaan. Eivätkä tyhmyydestä.

  4. Toisaalta ei tuo spåralla, etenkin kolmosella, väärään suuntaan ajaminen ole mikään mahdottomuus edes selvinpäin liikkuvalta korkeakoulututkinnon suorittaneelta keski-ikäiseltäkään. Ikiteini siis. Aika hienoa oikeastaan.

    Ja nuorena on hyvä mokata. Itse kun en tuntenut Helsinkiä kunnolla, mutta olin täällä työharjoittelemassa yläasteelta, ajoin Bulevardilta kutosella väärään suuntaan. Piti mennä Hakaniemeen ja jouduin Hietalahteen. Meinasin panikoida (epäonnistumisen pelko), en kuitenkaan hätäillyt (jäykistyin siis kauhusta) ja pääsin lopuksi sinne minne pitikin (silloin Helsinki tuntui isolta). Sen jälkeen opin miten kutonen liikkuu. Mokaa ja opi.

  5. Taisin eilen astella syyttä suotta palkomereen – kyllähän se elämässa niin onneksi on, että tyhmyydestä sakotetaan.

  6. Hernettä (Pisum sativum) on Suomessa kasvatettu, arkeologisten tutkimusten mukaan, jo esihistoriallisena aikana ja ruotsalainen hernekeitto valmistetaan perinteisesti keltaisesta herneestä mutta tämän jutun kommenteissa en ole yhtäkään hernettä vielä mielestäni nähnyt.

Comments are closed.