Sunnuntai-iltapäivän ratoksi

Kuuntelen katon kohinaa. Harmaalta taivaalta valuu solkenaan vettä. Jokunen salama välähtää silloin tällöin mutta jyrinän viiveestä päätellen ukkonen ei ole ihan lähellä. Tuuli ravistelee kunnolla isompiakin puita. Koiranilma.

Ei tässä näin pitänyt käydä. Suunnitelmani sunnuntaiksi eivät toteudu. En usko että kykenen motivoimaan itseäni lähtemään sadesäähän katselemaan mäkiautokisaa. Jospa sitten yrittäisi rutistaa reissukuvat viimeinkin näytettävään muotoon.

Reissusta tulikin mieleen pari löytämääni Prahalinkkiä: historiallisia karttoja ja se vähä mitä Google Maps osaa kaupungista näyttää.

Ja tulipa mieleen vielä se yksi huijariukko joka tuli vastaan kadulla, lähellä Prahan Hlavní nádraží rautatieasemaa.

“Puhutteko saksaa? Voitteko auttaa” kysyi Ukko saksaksi turisteilta Lyhyttukka ja Pitkätukka. Pitkätukka vastaamaan germaanien kielellä että “Kyllähän sitä vähän osataan. Mikäs lienee ongelma ukolla?”. Nahkatakkinen, silmälasipäinen viiksekäs mies, iältään varmaan viisikymppinen, kertoi tarinansa. Oli tullut autolla Prahaan mutta, ah ja voi: auto oli hajonnut. Ja nythän asia oli niin että auto ei tietenkään ollut hänen vaan hänen isänsä, joka oli tietenkin kotona Saksanmaalla. Mutta kun ei ole rahaa ei voi soittaa. Ukko tietenkin käyttäisi kännykkäänsä, mutta hän jätti sen autoon sillä siitä on akku loppu. “Joten voisitteko auttaa minua rahallisesti että voin soittaa isälle ja pyytää rahoitusta auton korjausta varten?” peräsi Ukko.

Pitkätukka ja Lyhyttukka katsoivat toisiaan ja vaihtoivat omalla äidinkielellään jokusen sanan siitä miten Ukko taitaa nyt yrittää vetää tyhmiä turisteja höplästä. Saksaksi Pitkätukka kysyi että “paljonkohan Ukko tarvitsisi rahaa”, saaden vastaukseksi “Kaksisataa paikallista”. Turistit hätkähtivät: oho! “Se on aika paljon” selitti Pitkätukka Ukolle joka vähätteli summan suuruutta “No eihän se nyt ole paljoakaan” (toim. huom: parisataa Korunaa on vähän alle seitsemän euroa, sillä syö itsensä kylläiseksi ravintolassa ja nauttii palan painikkeeksi tuopin tai kaksi). Turistit eivät olleet sitä mieltä että Ukon juttu olisi parin sadan arvoinen ja keskustelivat siitä taas äidinkielellään. Ukko vaikutti hermostuneelta. Lopuksi Lyhyttukka kaivoi taskunpohjalta jokusen rahan ja antoi ne Ukolle.

Kun turistien ja Ukon tiet erosivat oli saksalainen viiksiniekka saanut kymmenen prosenttia pyytämästään rahasummasta (toim. huom: silläkin rahalla soittaa useamman minuutin kaukopuhelun). Pitkätukka ja Lyhyttukka vitsailivat matkaa jatkaessaan että “pitäähän sitä nyt kerran reissussa tulla huijatuksi, eihän se muuten ole kunnon reissu” ja totesivat samalla että Ukko oli niin vanha että juttu olisi uskottavampi jos sanoisi auton olevan poikansa eikä isänsä.

Turistien nauru katosi kaupungin vilinään.