Katu-uskottavuuteni uhalla (josko minulla lienee sellaista ollutkaan) uskallan tässä ja nyt sanoa että viime viikon yllätysostokseni, tosin monen kuukauden mietinnän jälkeen (ja inspiroituneena Henry Rollinsin kertomuksesta), William Shatnerin levy Has Been on mielettömän hyvä. Se on niin itseironinen, mutta myös hauska, kaunis ja tunnelmallinen.
Videoita, haastatteluita ja pätkiä biiseistä löytyy osoitteesta shatnerhasbeen.com.
Kai Trekki-inkarnaatiollakin voi olla jotain sanottavaa ja kykyä loilottaa katu-uskottavalla tavalla. Saitilla oleva kuunnelma-haastattelu oli ainakin vaivan väärti. Kappaleet ovat ironisia, vaikka ne ovatkin tehty kieli keskellä suuta.
Osa on ihan mieletöntä ironiaa ja se on siinä niin hauskaa. Mies osaa naurattaa ja nauraa itselleen sekä piikitellä takaisin:
Mutta osa biiseistä on koskettavia tarinoita. On kuolemaa, rakkautta ja isänä olemisen vaikeutta. Shatner ei laula vaan lausuu. Sillä miehellä on ääni. Ja kovia nimiä avittamassa, kuten esimerkiksi Nick Hornby.
Shatnerillä on aivan oma esiintymistyylinsä. Äijä todisti taannoisessa Conan O’Brienissa pystyvänsä vetämään minkä tahansa biisin omalla tavallaan, ja esitti Conanin ehdotuksesta Hämä-Hämä-Häkin eli Itsy-Bitsy-Spiderin.
Tuolta uudelta levyltä olen kuullut vain muutaman biisin, mutta myönnän olevani ihan pikkuisen kateellinen, kun olet sen mennyt hankkimaan. Pitäisiköhän minunkin?
Pitäis.
Tai sitten ei.
Se olikin retorinen vastaus retoriseen kysymykseen.
Toisaalta jos on tarpeeksi cool jätkä, ei edes William S voi viedä katu-uskottavuutta…
Tai sitten William S on oikeasti niin cool että levyn ostaminen itseasiassa lisää katu-uskottavuutta…
Mä olen aina ollut enemmän Nimoy-miehiä, mutta musiikkipuolella Shatnerin itseironia (myös se vanha kama) kyllä voittaa Nimoyn “A Ballad of Bilbo Baggins” -viritelmän.
Muistelmapuolella Nimoy vie voiton “I Am Spock”:illaan ja hänen valokuvansa ovat myös näkemisen arvoisia.
Nimoy on mielenkiintoinen valokuvaaja. Ei mitenkään erikoinen, mutta hyvin hyvin klassinen tyylissään. Musiikista olen oikeastaan kuullut (ja nähnyt) vain tuon Bilbo Baggins kappaleen. Se on aikansa legenda, mutta ei oikeasti hirveän hyvä.
Muistelmia en ole lukenut. Meinaatko että kannattaisi?
Onko tämä keskusteltu tulkittavissa niin, että maailmassa on vielä ihmisiä jotka eivät ole kuunnelleet Shatnerin versiota Pulpin Common Peoplesta viittä kertaa putkeen haitallisella äänenpaineella?
Luulen että tämän keskustelun voi tulkita juuri noin.