Olipa kerran

Varastossa oltiin tyytyväisiä. Taas oltiin saatu kaikki tarpeellinen mahtumaan Laatikkoon. Aika tiukasti pakattu, mutta kyllähän sitä oli mietittykin pitkään. Ja siinä missä eivät omat tiedot riittäneet oltiin pyydetty neuvoja muilta.

Vaikka Laatikko oli jo suljettu, sitä ei oltu teipattu kiinni, sehän olisi muidenkin vielä tarkastettava. Ja niinpä Paketintarkastajat tutkivat Laatikkoa.

Paketintarkastajien keskuudessa oli tapana luottaa Pakkaajiin, ja tämä ohjasi monet automaattisesti hyväksymään Laatikon sellaisenaan. Moni ei oikein tiennyt mitä Laatikossa oli, mutta olivat sitä mieltä että Laatikko tuntui hyvältä ja hyväksyvät sen.

Jotkut raottivat hiukan Laatikon kantta ja kiinnittivät huomiota ylimmäisenä olevaan lauluvihkoseen ja kävivät keskustelua siitä pitäisikö se kuitenkin pakata alimmaiseksi tai ehkä laittaa rullalle.

Olihan Paketintarkastajien joukossa ainakin yksi joka epäili Laatikossa olevan pommin. Mutta koska lauluvihosta johtuva Suuri Polemiikki oli Laatikon hyväksymisen kannalta Todella Tärkeä Asia, ei mahdolliseen pommiin reagoitu.

Paketintarkastajat eivät päässeet yhteisymmärrykseen ja niinpä Laatikko vietiin tavan mukaisesti Suuren Veitsen luo. Suuri Veitsi voisi, jos hän omien neuvotteluidensa pohjalta näin parhaaksi näkee, avata Laatikon ja muuttaa lauluvihkon paikkaa.

Tyypit joiden olohuoneeseen pakkaajien täyteen ahtaama Laatikko laitettaisiin, kuuntelivat huolestuneina miten Paketintarkastajat eivät välittäneet pommiuhasta. Niinpä Tyypit kirjoittivat kirjeitä Paketintarkastajille ja muille Varaston työntekijöille.

Hämmentyneinä Tyyppien kirjeistä Varastossa ruvettiin keskustelemaan siitä pitäisikö tämä mahdollinen pommiuhka ottaa oikeasti huomioon…

Senkö pituinen se?

3 thoughts on “Olipa kerran

  1. No kyllähän tuo vontti on isompaa. Osa pientä remonttia skrubussa. Siitä tarkempaa tietoa hiukan myöhemmin.

Comments are closed.