Olipa toisenkin kerran

Olipa kerran jatkuu…

Niinpä Suuri Veitsi keskusteli Laatikon käsittelystä. Asiaa puitiin. Oliko pommiuhka otettava vakavasti, pitäisikö Laatikkoon katsoa? Jopa Suuri Veitsi kysyi neuvoa.

Mielipiteensä antoi Varaston Paketintarkastajien Tärkeiden joukosta se joka vastaa kulttuurista. Myös Pomminrakentajia kuunneltiin. Tyyppien mielipiteet jätettiin huomiotta.

Suuri Veitsi päätyi lopulta lopputulokseen. Laatikkoa ei avata eikä pommia pureta, vaan Laatikon päälle laitetaan pieni lappu jossa kehotetaan olemaan räjäyttämättä pommia jos se Lattikkoa käsitteleville sopii.

Se että Pakkaajien joukossa oli Pomminrakentajia ei muuttanut Suuren Veitsen mielipidettä. Eikä myöskään se että niin Pakkaajat kuin se Tärkeä joka vastaa kulttuurista valehtelivat pommiuhasta.

Niin kauan kun se Tärkeä joka vastaa kulttuurista ei saa läpi toivomustaan kansainvälisten tietoverkkojen sensuroinnista on mahdollista lukea Tyyppien kommentteja Suuren Veitsen ratkaisusta.

Ja niin Varaston henkilökunta jatkoi tekemisiään vakuuttuneina tekemisiensä hyvyydestä.

Mutta prinsessa jäi nukkumaan ikuista untaan koska prinssi ei löytänyt häntä. Eikä tyhmä prinssi tietenkään saanut puolta valtakuntaakaan. Eikä muuten elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti.

Loppu?