Vuoden 2007 alkupuolella lyötiin Suomessa, kansan vastuksesta huolimatta, lukkoon lakimuutos jonka seurauksena kirjallisten teosten kopiointi muuttui rangaistavaksi teoksi. Lain kanta siihen että teoksia kopioitiin internetistä tai että jo tehtyjä kopioita jaettiin julkisesti, ei muuttunut ja näin piratismi koki vuoden 2007 loppupuoliskolla selvän piritysruiskeen. Tuulta piraattien purjeisiin puhalsivat myös teosten kustantajat jotka jo ennen lakimuutoksen voimaantuloa ilmoittivat että teokset tullaan suojaamaan niin että niiden kopiointi vaikeutuu. Valitettavasti teokset muuttuivat samalla käyttökelvottomiksi. Huomattavaa osaa kiinniliimatuista kirjoista esimerkiksi ei saanut edes avattua ja 20 – 30 % kaikista sanomalehdistä jotka oli suojattu kopiokoneessa tummuvalla paperilla mustuivat jo ennen kuin aamukahvi oli juotu. Näin painetun sanan myynti romahti ennenäkemättömästi.
Vuoden 2008 kesällä kansa kuhisi sillä tekijänoikeuslakia oltiin jälleen rukkaamassa. Kirjallisten teosten kopiointiin käytettävä tallennusmateriaali oli päätetty laittaa saman haitta hyvitysmaksun alaiseksi kuin esimerkiksi CD-R levyt, kannettavat musiikkisoittimet ja tallentavat digivastaanottimet. Miksi kopiopaperistakin pitää maksaa, kyselivät kansalaiset lakia valmistelevilta lehti- ja kirjakustantajilta. Mutta turhaan. Vastaukseksi huolestuneet kansalaiset saivat valheita ja neljännestotuuksia. Kansan riveissä uskotaan vieläkin että uuden maksun syy oli kustantajien voittomarginaalien ylläpitäminen tasolla ennen vuoden 2007 lakimuutosta (idioottilaki, kuten sitä yleisesti kutsuttiin).
Vuoden 2009 alussa oltiin tultu tilanteeseen missä niin musiikin kopiointi kuin tekstin ja kuvan monistaminen oli rangaistava teko ja myös paperiarkeista oli maksettava yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu. Maksua perusteltiin päättävissä elimissä sillä että suurin osa tallennusmateriaaleista ja paperiarkeista oletettavasti sisältävät laittomasti kopioitua materiaalia ja että tekijöiden etua valvovien aatteellisten yhdistysten on jollain saatava varoja uusien lakien suunnitteluun. Huomattavaa on että lakimuutoksia masinoineet ja niiden puolesta puhuneet poliitikot eivät missään vaiheessa olleet mukana hyväksymässä omia lakiehdotuksiaan.
Tätä kirjoitettaessa alkutalvesta 2009, hiukan yli 25 vuotta kasettimaksun käyttöönoton jälkeen, on Suomen – kulttuuriministerin aloitteesta sensuroinnin alaisena olevassa – tietoverkossa käyty keskustelua jossa kritisoidaan valtion tapaa ensin kriminalisoida kopiointi ja sitten rahastaa näitä miljoonia uusia rikollisia hyvitysmaksun muodossa, etenkin kun suurin osa kansan, laista huolimatta, kopioima musiikki tai monistama kirjallisuus on peräisin Suomen rajojen ulkopuolelta eivätkä alkuperäiset tekijät siis koskaan näe teoksistaan maksettavia rahoja.
(Teksti ei sisällä lainauksia, sillä niiden oikeuksien saaminen nykyään on turhan mutkikasta ja aivan liian kallista)
Kirjoittajan sallitaan pysyä nimettömänä asian arkaluontoisuuden vuoksi ja suojataksemme häntä kustannusyhtiöiden korvausvaatimuksilta.
Juuri näin.
Stiligt.
tackar o bockar.