Mitä jos olisi tosi pähee ride joka olisi pimpattu viimeisen päälle semmoisella poppikoneella josta lähtisi kunnolla desibelejä. Sitten sitä istua nököttäisi jossain torilla luu ulkona ja luukuttaisi sitä tämän päivän parasta musiikkia kybällä kun kaikenmaailman datsun sata aat ajelisi pillurallia luullen että ne oikeasti saa. Onko se se julkista musiikin esittämistä? Pitäisikö semmoisesta maksaa Teostolle fyrkkaa?
Entä jos kuuntelisi musaa dösässä jostain ipodista tai jostain muusta kännettavasta soittimesta niin tajuttoman kovaa että puolet koko bussista kuulee mikä soi. Onko se se julkista musiikin esittämistä? Pitäisikö semmoisesta maksaa Teostolle fyrkkaa?
Missä menee julkisen esittämisen raja?
Jos linja-autossa soi radio ja yksi matkustaja haluaa radion kiinni, on, jos en ole väärässä, kuskin suljettava radio vaikka muut matkustajat haluaisivatkin kuunnella sitä iän ikuista iskelmäkanavaa. Miksi ei samaa veto-oikeutta voisi käyttää jos ei halua kuulla sitä iänikuista hissimuzakkia shoppaillessa tai jos päivän kuumimmat hittirenkutukset eivät kiinnosta kun mussuttaa hampurilaista jossain perheravintolassa? Olisi se muuten kauheata jos spudarillakin pauhaisi poppi kun käy nappaamassa illan päätteeksi matkaevästä.
Koskahan Teosto ryhtyy perimään hilloa siitä että kuulee musaa (julkisella paikalla)?
Kun maanantain lounaalla puhutaan tämmöisiä, mitä voi perjantailta odottaa?
Perjantailta voi tietenkin odottaa Jari Sillanpään konserttia Finlandia-talossa!
Teostohan perii jo korvauksia julkisella paikalla kailotetusta muzakista.
‘Musiikkia käyttäviä asiakkaitamme ovat radio- ja televisioyhtiöt, konserttien, tanssien ja muiden tilaisuuksien järjestäjät, ravintolat, myymälät, kampaamot, muut yritykset ja yhteisöt, ääni- ja kuvatallennetuottajat, soittoäänipalvelujen tarjoajat jne.’
Stockmannin hissimusa, parturisi pikkuradio, hampurilaispaikan eurohumppa, lempibaarisi tsekkijatsi, taksikuskin kari tapio, kaikki ne takovat rahaa Teostolle.
Koetapa löytää Helsingin keskustasta paikka mihin ei kuulu jonkun asiakkaita kalastavan baarin tai tavaratalon hittimusa. Ne perhanathan ovat tuoneet kaiuttimet ulos kadulle.
Marjut: Okei, tuo oli jo surrealistisempaa kuin maanantain brändiuudistus ;)
tuominenj: Mutta ne ei onneksi vielä peri musiikin kuulemisesta julkisella paikalla. Mutta ei hätää, kohta maksamme Teostomaksuja korvistammekin… niin ja aivoista koska sehän on valtavan iso tallennusmedia (ja kenelläpä ei soi musiikki päässä toisinaan [kenen musiikki? {luovalla työllä pitää pystyä elämään}]).
Ei niin yllättäen päässä alkoi soimaan Zappan “Who Are the Brain Police?”
Ai niinku että meillä olisi MP3-liisoja jotka sakottaisivat kaikkia ghettoblastereita kantavia räppineekereitä?
Niiku jos olis, muttei oo. Pitäiskö olla?
Saisiko vihellellä? Minä tykkään viheltää haravoidessa ja fillaria korjatessa. Auton renkaita vaihtaessa kiroilin, niin saa kai tehdä?
En osaa tuohon vastata. Minäkin viheltelen paljon. Ja kiroilenkin. En tiedä saako oikeasti.
Niin, miten sitä pitää nykyään toimia? Ostaako kaikki iTunesista? Kaikesta kohusta huolimatta en tiedä soittaako minun stereoni/autostereoni/maccini/maccini/peeceeni kopiosuojattuja levyjä. Jos soittaa, minkä tasoisena? Jos soittaa, mitä asentaa samalla koneelleni?
Pitääkö täst’edes vain kuunnella vanhoja vinyylejä ja niitä kopiosuojaamattomia cd-levyäänitteitä jotka on tullut tähän mennessä hankkinut?
Ja miten vaimo antaa anteeksi että ostin kalliin MP3-soittimen josta ei voi kuunnella kuin sitä vahingossa vuonna 1985 ostettua Level 42:sta? Sitä, jossa on naarmu.
Jos viheltää tekijänoikeuslain alaista musiikkia koneen kovalevylle, polttaa ne cd:lle ja ajaa sitten luu ulkona valtioneuvoston edessä rundia, niin saako Teoston hat-hatmiehet kimppuunsa?
Olisiko parempi ajaa Lauttasaaren siltaa edestakaisin?
Voinko mennä Teoston talon hissiin päiväksi hyräilemään Level 42:sta? Poistaako ne minut sieltä? Miten minä selitän vaimolle, jos ne takavarikoi sen MP3-soittimen rikoksentekoväliineenä? Että älä välitä, minä ostan veronpalautusrahoilla uuden.