Viisi kolme viisi kolme

Tästä nyt ei ole hirveästi aikaa kun nousi haloo siitä miten joku tai jotkut oli murtautunut johonkin tietokantaan ja nyysinyt sieltä luottokorttinumeroita. Taisipa siellä olla jokunen suomalainenkin numero. Verkossa luottokortilla shoppaaminen on jo alkumetreiltä asti ollut epävarmuuden peitossa.

Vaan miten on ns. normaalissa elämässä?

Yhdistetyn pankki- ja luottokorttini magneettinauha on jo jonkin aikaa ollut hiukan kulunut, mutta tällä viikolla siitä varmaan irtosi se osa jossa on korttimaksujen yhteydessä taphtuvien ongelmien esto. Siispä nyt kortin kanssa on vain ongelmia.

On huvittavaa katsoa miten eri kauppojen myyjät monilla erilaisilla luovilla tavoilla vetävät korttia lukijan läpi. Jotkut nylkyttävät korttia vimmatusti lukukoneessa, kuin yrittäisivät saada aikaiseksi tulta. Toiset vetävät kortin aina hitaammin ja hitaammin edestakaisin lukijassa, niin että laitteessa korttia lukevat pienet tontut ehtisivät rauhassa lukea mitä magneettinauhaan on kirjoitettu. Jotkut nykivät kuin robotit, toiset kiihdyttävät kerta kerran jälkeen ja lopulta onnistuvat vetämään liikkeellään jotain lattialle. Ainoa toimiva kikka näyttäisi olevan laittaa kortti pieneen HeVi-muovipussiin ja vetäistä paketti lukijan läpi. Tämän opin Manskun Alepasta.

Mutta hupi loppuu kun kortin numero on naputettava kassakoneeseen käsin.

Viikon alussa Kampin K-putiikissa villin kortinviilaussession jälkeen on kortin numero naputettava koneeseen. Viisi kolme viisi kolme… lausui kassatyttö kirkkaalla äänellä. Tässä vaiheessa jono oli jo perin pitkä ja täynnä iloisia asiakkaita jotka eivät välittäneet siitä ettei jono liikkunut. Kun koko numerolitania oli naputettu, ja lausuttu samalla ääneen, sanoi kassakone piip. Nyt tiskin takana oli kaksi hölmistynyttä tyttöä. Molemmat katsoivat näyttöä.

Sun pitää varmentaa tää ostos, sanoi tytöistä se joka näytti tietävän jotain. Ai miten? No soitat tuohon numeroon. Aijaa? Hei Kaisa onkssulla puhelinta, mun pitää varmentaa yks kortti! Kaisa (viereinen kassa, nimi muutettu) kysyy että mikä helistin, mitä pitää? Johon kassan tyttö kovemmalla äänellä että PITÄÄ VARMENTAA KORTTI, ONKSSULLA PUHELINTA? Aijaa, no on mulla. Ja näin kassan tyttö saa kännykän ja soittaa luottokuntaan. Jono pitenee.

Tässä Tyttö (nimi muutettu) Kampin K-putiikin Kassalta moi, mun pitäis varmentaa pankkikortti, sanoo tyttö kännykkään kun sieltä vastataan ja luettelee sitten kortin numeron toistamiseen kovalla äänellä VIISI KOLME VIISI KOLME… Lopuksi sieltä kysytään ostoksen kokonaissummaa. YKSTOIST JA VIISKYT, vastaa Kampin kassatyttö. Huomaan häpeäväni sitä ongelmaa jonka olen saanut aikaan näinkin arvokkaalla ostoksellani.

Varmennettu. Lopputulos on että allekirjoitan yhden kuitin, korttini mankeloidaan ja saan vihdoinkin jatkaa matkaani. En olisi halunnut olla jonossa itseni takana.

Eilen Halosessa jouduin vastaavaan tilanteeseen.

Sjatavjiisi jeuroa, ilmoittaa hiukan venäläisittäin suomea murtava nainen kassan takana. Ojennan korttini hänelle ja taas alkaa mieletön kortinnylkytyssessio. Sanon kassalle että kortissa magneettinauha hiukan huonossa kunnossa ja että numero on naputeltava koneeseen käsin. Olen tilannut jo uuden, sanon vielä lopuksi ja hymyilen.

Kiihkeän kortinviilauksen kitkan aiheuttaman savuverhon hälvettyä huomaan tiskin takana olevan kaksi naista. Toinen opastaa kun toinen naputtelee numeroita koneeseen. Ääneen. VJIISI KJOLME VJIISI KJOLME… Piip. Homma ei toimi, ongelmia. Jotain nappia on painettu väärin.

Kas. Yllättäen tiskin takan on nyt kolme naista (solujakautuuko nämä myyjät?). Muut asiakkaat hermostuvat. Missä se toinen kassa on, kysyy mies vieressäni ja siirtyy nopeamman palvelun luo. Pitkä laiha nainen ottaa ohjakset käsiinsä. Pjaina tjäästä ja sjiitten kjiirjoitat njuumerot. Tämän jälkeen koko kolmen naisen kööri lausuu kuuluvalla äänellä kortin numerot. VJIISI KJOOOLME VJIIISII KLJOOOLME... paasaavat Halosen valkyyriat moniäänisesti, mutteivät harmonisesti. Koko numerosarja kailotetaan kuuluvasti.

Sjinun pitjäisi uusija kjortti, sanoo nainen kun numerolausunta on loppunut. Hymyilen ja muistutan hänelle että sanoin jo tilanneeni uuden. Se mitä ajattelen ei sovi julkaistavaksi edes tässä blogissa.

Niin, siis ne korttinumerovarkaudet. Niin niitä numeroita saa ihan vaan kuuntelemalla. Miksi internet olisi sen epävarmempi paikka shoppailla kuin Helsinki?

7 thoughts on “Viisi kolme viisi kolme

  1. Ei saisi nauraa, enkä mä asialle nauranutkaan, sehän on vakava. Mutta oli vaan niin elävästi kirjoitettu että pakko oli hiukan virnistellä. :D Toivottavasti uusi korttisi saapuu pian!

  2. Saa nauraa. Traagisuus voi usein olla aika huvittavaa. Se riippuu ihan siitä miten asiaa katsoo.

  3. Olen ollut samassa tilanteessa sekä kirjaston tiskillä että työpaikan kulkukorttia hankkiessa.

    “Sanotko vielä tunnusluvun?”
    “Ai tässä kaiken kansan kuullen vai?”
    (kulmakarvoja hämmästyneesti kohotellen)”Niin.”
    “No en sano.”

    Ja olen pitänyt luennon siitä, miksi en näin tee, ja miksei sitä muutenkaan kannattaisi suullisesti kysellä. Kynä ja paperia on löytynyt yllättävän nopeasti. En pakottanut syömään sitä toimenpiteen jälkeen, vaikka mieli teki.

    Eivät ne oikeasti tajua.

    Mutta kai sentään tilasit Nightwish-kortin? ;-)

  4. En tilannut Nightwish-korttia, mun pankki kun ei tarjoa mitään kivaa kuvaa korttiin. Mutta en minä semmoista oikeastaan kaipaakaan. Täytyy kuitenkin todeta että jos saisin korttiin itse ottamani kuvan, käyttäisin sitä mahdollisuutta hyväkseni.

  5. Hohoo, taas olemme samiksia. On meinaan minunkin korttini ihan finaalissa. Mutta uuden tilaamiseksi pitäisi käydä pankissa allekirjoittamassa jokin paperi (ehkä siksi kun meidänkin pankkiin tulevat nyt kuvakortit?) ja arvaa vain olenko koskaan silloin pankin likellä.

  6. Diners´n läystäkkeeseen saa halutessaan omat kuvamatskut. Tuohon numero-ongelmaan en onneksi ole (vielä) joutunut!

  7. samik: samik sii oll aan. Ekkö sä voi tilata verkkopankin kautta?

    JP: Joo, tinnerkortin saa omalla kuvalla. Olis se kyllä kiva jos muutkin tarjoais samaa.

Comments are closed.