Onneksi jouluun on aikaa

En ole harrastanut joulukalentereita pitkään aikaan. Ja mielestäni telkkarin jouluohjelmat ovat vuosi vuodelta vain huonompia, paitsi ehkä SVT:n joka tuntuu oikeasti tekevän mielenkiintoisia lastenohjelmia.

Tosin. Vaikka miten yritän muistella ei mieleen tule oikeastaan pahemmin muistoja mistään erikoisemmasta joulukalenterista telkussa (ne olivat varmaan kaikki mustavalkoisia – vaikka eihän se muuta muistoja. Kai?). Jostain kumpuaa esiin muistikuva siitä että istuin rullalle käärityn maton päällä teeveen edessä katsomassa telkkaria kun äiti joulusiivosi. En tykännyt siivouksesta. Imurin ääni peitti teeveen äänen mutta kuvat liikkuivat. Se riitti. Olin muualla.

Paitsi että yhden ohjelman muistan kuitenkin. Ohjelmassa oli joka päivä joku hauska käsityötehtävä, semmoinen mukava näpertely. Parhaiten muistan miten ohjeistettiin tekemään semmoinen nasta nahkainen kolikkolompakko joka kätevästi sulkee itsensä. Eräänlainen taittelutyö, mutta nahasta. En tehnyt sitä, mutta muistan että minulla oli semmoinen lompakko pienenä. Aitoa nahkaa. Muistan hajun.

Siksipä on ollut hauska seurata Pörrön joulukalenteria jossa on joka päivälle pieni askarteluohje. En minä niitä tee, kunhan vain katselen ja mietin että tuommoisia oli telkussa kun minä olin muksu. Fiilistelyä. Se on hienoa. Siinä on jotain hyvin jouluista.

Pitää varmaan kääriä matto rullalle.