Hakiksesta Hernariin: muljahdus

Oletteko huomanneet miten joskus sitä vain muljahtaa epätahtiin joukkoliikenteen kanssa? Siihen ei ole muuta parannuskeinoa kuin pysähtyminen. Tämä tarina on tosi.

Tarkoituksena on siirtyä Hakaniemen torilta Hernesaareen. On kylmä arkiaamu, kello siinä kahdeksan ja puolen yhdeksän välillä. Bussi kuusitoista, se tässä tapauksessa ehkä paras vaihtoehto, saapuu pysäkille. Hyppään kyytiin.

(Huomasitteko, siinä se muljahti! Minä en huomannut. En vielä.)

Istahdan romppeineni alas ja bussi lähtee liikkeelle. Linja tällä kohtaa ei ole tuttu mutta kun kurvaamme Merihaan alle epäilen asioiden olevan vinossa. Ja kun bussi sitten kääntyy Sörnäisten rantatielle kohti koillista tajuan oikeasti meneväni väärään suuntaan.

(Argh! Syytän väsymystä.)

Jään pois heti kun voin. Juuri kun olen siirtymässä ylikulkusillalle, jotta pääsisin tien toiselle puolelle, oikealle pysäkille, näen sen kuudentoista, joka minun piti ottaa, tulevan sille pysäkille jolle en millään ehdi.

(Tässä epäilen että nyt olen muljahtanut epätahtiin. En kuitenkaan oikein tajua asiaa.)

Totean että bussi on saavuttamattomissa, joten lähden kävelemään takaisin kohti Hakaniemen toria. Näen miten kuusitoista liikkuu edessäni. Ajaa Merihaan alle, en ehdi sinne. Ylitän Sörnäisen rantatien ja juuri kun ajattelen että kyllä minä torilla sen bussin kiinni saan, tulee se sininen pötkylä jo pois torilta ja kääntyy Hakaniemen sillalle.

(Niin lähellä, kuitenkin niin kaukana.)

No mitäs nyt? Spåra. Kutosellahan pääsee Bulevardin päähän, sieltä voi kävellä. Ehkä jopa hypätä jo Aleksanterin teatterin kohdalla pois ja ehtiä joko toiseen bussi kuuteentoista tai ehkä neljätoista beehen. Tietenkin spåra 1A:lla pääsisi vielä lähemmäs, mutta se on aika hidas reitti.

Saapuessani spårapysäkille näen miten kutonen juuri kiihdyttää Siltasaarenkatua pitkin kohti Pitkäsiltaa. Sinne meni. Entäs 1A? No sehän onkin tuos… Ja sekin lähti.

(Nyt tiedän muljahtaneeni kunnolla epätahtiin. Se on aina yhtä hämmentävä tapahtuma.)

Okei. Ei minulla ole kiire, mutta on kylmä ja haluaisin ajoissa töihin. Suunnitelmat ovat sekaisin. Tuolta tulee spåra 7A, kaikki muut ovat menneet: siihen siis.

(Ainiin. Tämähän kääntyy Liisankadulle. Ei paras vaihtoehto. Missäs on se huumoribloggaaljien mainitsema Pikkolo. No. Ajetaan tällä nyt sitten Stockalle asti kun nyt kerran hypättiin kyytiin. Ei tässä enää kiire ole.)

Stockalta siirryn odottamaan kutosen spåraa Manskulle. Katselen samalla josko kuusitoista tulisi Pohjoisesplanadia pitkin. Eipä näytä tulevan. Eipä tule kutonenkaan. Tulee 3B. Hyppään kyytiin.

Pari pysäkkiä myöhemmin poistun spåran kyydistä. Tarkistan kuudentoista aikataulun pysäkillä: viiden minuutin päästä pitäisi olla paikalla. Se on kuitenkin, kokemukseni mukaan, tässä päässä jo aika paljon myöhässä aikataulusta joten lähden kävelemään kohti Albertinkatua, sitä pitkinhän menee bussi 14b.

Sitä pitkin menee 14b. Menee, menee. Menee ihan nenän edestä. Näen sen valoissa. Näen miten se lähtee valoista. Olen Bulevardilla. Näen bussin perävalot kun käännyn Albertille. Kaiken lisäksi ohi huristaa vielä 14 ilman beetä. En ehdi siihenkään.

Tässä vaiheessa annan periksi. Kun joukkoliikenne muljahtaa epätahtiin voi sen korjata vain pysähtymällä. Jään odottamaan Albertinkadulla, siinä Uudenmaankadun kulmassa, kuuttatoista jonka olisi jo pitänyt olla paikalla. Se saapuu semmoiset kymmenen minuuttia myöhässä.

Kiipeän kyytiin ja kiroan tyhmyyteni. Muljahdus venytti parikymmenen minuutin matkani melkein tunnin pituiseksi. (Olisi pitänyt pysähtyä jo paljon aikaisemmin.)

(Olisi, ennen kaikkea, pitänyt hypätä oikeaan kuuteentoista Hakaniemessä.)

Olisin kävellyt jos ei olisi ollut niin kylmä ja kädessäni ei olisi ollut kukkaa.

Onneksi se mitä menin Hakaniemeen arkiaamuna aikaisin tekemään tuli tehtyä. Nyt voi vain toivoa että Darth Vader -kypärä äänenmuuntimella tuo iloa lauantai-iltana yhdeksänvuotiaan pikku-ukkelin mieleen.

10 thoughts on “Hakiksesta Hernariin: muljahdus

  1. Itse asiassa 1A on tuolla välillä yllättävän sujuva vaihtoehto. Ja muljahdus tapahtuu tosiaan yleensä vaihtojen yhteydessä ja epätavanomaisia reittejä syystä tai toisesta käytettäessä. Yli tunnin kestäviä kotimatkoja (Helsingin kaupungin sisällä!) sattuu itselle pari kertaa kuussa.

  2. 1A:ta minäkin suosin, jos 16 jättää. Toinen yllättävän toimiva vaihtoehto on metro Kamppiin ja sieltä 14B.

    Mutta kommenttini todellinen syy on kateus sitä pikkupoikaa kohtaan, joka saa Darth Vader -maskin.

  3. Jos olisi ollut vähän lämpimämpi niin olisin kävellyt. Matkaa on kuitenkin alle neljä kilometriä.

    Ja olisin mielelläni paikalla katsomassa kun kyseinen paketinsaaja avaa pakettinsa :)

  4. Minä olisin jo päästänyt parit ärräpäät ja ottanut taksin :)

    Täälläkin ollaan kateellisia pikkupojalle.

  5. Minä kun en anna periksi niin nopeasti. Sisu prkl!

    Mutta hei. Älkää nyt olko kateellisia pikkuhepulle. Teillä on kuitenkin luottokortit ja kaikki. Siitä vaan nettishoppailemaan. Hus!

  6. Taksi olisi kannattanut napata viimeistään torin kulmalta. Tuollaista pari kertaa kokeneena siirryin jo autokantaan.

  7. Pni laita vielä linkkiä mistä löytyy niin ei tarvitse olla kateellinen pikkupojalle.

Comments are closed.