Otteita vapaaherran viikosta

Kelloradio napsahtaa käyntiin. Radio Helsinki. Sänky on lämmin ja olo on raukea. Makaan sängyssä juuri ja juuri hereillä silmät kiinni. Tuuli kuiskii ikkunapielistä että ulkona on kylmä.

Kännykkä pirisee omaa hiljaista herätysääntään. Sammutan sen heti. Nyt ei ole oikea aika herätä. Radio soittaa jotain musiikkia. En muista mitä, mutta se ei ainakaan häiritse. Leijun jossain unen ja tämän hetken välimaastossa. Tiedän nauttivani.

Kelloradiosta soiva Kate Bushin Pi loppuu kesken. Tiedän olevani hereillä. Kaksi tuntia mennyt ja kelloradio sammuttaa itsensä. Tuuli huutelee ikkunapielissä vieläkin. Sänky on lämmin. Pitäisi nousta mutta en keksi hyvää syytä. Syntisen mukavaa. Nukahdan.

***

En tee mitään suurta. Luen blogeja ja päivän lehden. Juon kahvia ja syön pari voileipää. Musta Pekkaa, kaverin tekemää sinappia, kinkkua ja punaleimaa. Luen uutisia verkosta.

***

Ratkon sudokuja.
Vilaan tekstiä jota minulta on pyydetty.
Teroitan keittiöveitset.
Tiskaan.
Tutkin pastakoneen anatomian. Aika yksinkertaisen tuntuinen laite.

***

Televisiosta tulee Monsters inc. En ole nähnyt sitä. Tämä on dubattu suomeksi. Harmi. Käyn suihkussa. Katson elokuvan loppuun. Ihan kiva. Alkuperäinen pitäisi nähdä. Se on varmaan kivempi.

***

Elokuviin ei pääse hetken mielijohteesta. Jonot ovat pitkät ja liikkuvat hitaasti. Eikö uutisissa sanottu että Suomen kansa ei käy elokuvissa. Ei pidä paikkaansa.

***

La Famigliassa ruokaa tuodaan pöytään viileänä. Pastan päälle raastettu juusto ei sula. Valkosipulileivät unohdettiin. Ruoka lämmitetään, leivät tuodaan pöytään, mutta vaikka pizza reunat ovat palaneet ei juusto ole sulaa. Saamme 15% alennusta. En jätä tippiä.

***

Monojen sovittaminen on hikistä hommaa. Monot jalkaan. Seiso ja kävele. Monot pois. Monot jalkaan. Seiso ja kävele. Hommaan menee pari tuntia. Löysin yhdet jotka ovat ehkä paremmat kuin nykyiset. Pitäisikö ostaa? En tiedä. En ostanut. En osannut päättää.

***

Kaveri vaihtaa duunia. Pisti viestiä että tule läksiäiskaljalle. Menin.

***

Olen kuin About a Boyn Will. En tee mitään, mutta aikaa ei kuitenkaan ole. Erona on kuitenkin se etten jaa päivääni puolen tunnin yksiköihin.

Ei minulla ollut suunnitelmia, mutta en kuitenkaan saa mitään aikaseksi. Pitäisikö? Ei kai. Onkohan tämä epästressiä? Tänään on jo perjantai. Minne se viikko katosi? Minne aika katoaa? En tiedä mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä, mutta en ole tehnyt mitään siitä.

On kuin olisi kiiretön kiire. Kiireisen syksyn rekyyli. Miten hallita stressittömyyttä niin että ajankäyttö tuntuisi hallitulta, olla tehokas ilman stressiä? Tai ainakin ei tuntisi syyllisyyttä siitä ettei tee mitään kummempaa.

4 thoughts on “Otteita vapaaherran viikosta

  1. Huohhhh. Kuulostaa leppoisalta. Onneksi tämä tuli luettavaksi vasta nyt, kun työviikko on kohta lopussa…

  2. Ei hätää, ensi viikolla on uusi työviikko. Silloin on Vapaaherrakin taas sorvin ääressä.

  3. Jotenkin tutun kuuloista loma-ajan käyttöä, paitsi että en touhua ihan noin paljon ja muistan toki nukkua vähintään yhdet päivänet. Hienoa on :-))

  4. Päiväunet! Mitenkäs minulta on jäänyt ne ottamatta. Nyt pitää odottaa seuraavaan vaapaaseen viikkoon, ja sinne on aikaa.

Comments are closed.