Akateemisen, kuten muutkin (ei niin halpatavaraketju) Stockmannin, kassat ovat näin joulukaupanteon alla täynnä kiireapulaisia. Semmoisia pareittain toimivia, varmaan perin pienellä palkalla paikalle saatuja koululaisia.
Jonotan vuoroani. Minulla on yksi tuote ostettavana. Jonotan vuoroani. Jonotan vuoroani. Aika hidastuu. Jooooonoooottttaaaaaaannn vuuuuoorrr ÄH.
Och som vanligt bjuder hittegodsbyrån på mera länkar.
Då jag sitter vid matbordet ser det ut såhär. Ibland kan det vara att jag är mera till vänster på soffan och då är vyn annorlunda. Om jag använder min bärbara i sängen eller på toan är det jag ser framför mig något helt annat. Fast det är ju inte precis överraskande, eller vad? (via)
Advertising/Design Goodness:
Monday Rant #1 - Great Design/Terrible Concept
Monday Rant #2 - Magazine Ads With No Bleeds
Monday Rant #3 - R.I.P. Comic Sans
Monday Rant #4 - Queer Eye Ad Gone Wrong
Monday Rant #5 - Same ad done 3 times
Monday Rant #6 - Zoom Zoom
Monday Rant #7 - Faking Authenticity
Monday Rant #8 - Drop Shadow Filters
Salaisia käsimerkkejä ja Sauli Niinistö. Siinäpä lyhyesti eiliset mukavat blogibakkanaalit. Paljon tuttuja pärstiä (en jaksa listata kaikkia kaikkia tähän, muut ovat sen jo onnistuneesti tehneet) ja ennen kaikkea jokunen uusi. Mukava tavata ainakin näiden blogien takaaa löytyvät ihmiset: Tuhat sanaa, Kolme kertaa ikuisuus , Sun äitis, Veloena, Blogout, Pää auki, Just Sopivasti, Pintaliitoblogi ja Seppänen. Joku puuttuu… hmm… muisti pätk
Kannattaa muuten katsoa tämä kuva jossa leveästi hymyilevät Mitvit, Kari Haakana ja PA poseeraavat yläkeho paljaana manalan naisten vessassa (jpg).
Matka kotiin kävi Jaskan kautta ja oli varmaankin kaksi kertaa pidempi kuin normaalisti.
Tänään olenkin sitten kärsinyt pikkujoulujen aiheuttamasta myöhäisherännäisyydestä, olo oli kuin manalasta nousseella. Pakottauduin kuitenkin kaupungille päivän jo pimetessä. Matkalla keskustaan huomasin olevani aivan eri maailmasta kuin ne kaikki pirteät iloiset, savuavien nuotioiden ääressä olleet, lapiseperheet jotka matkasivat jopa kahdella peräkkäisellä kakskytnelosella Seurasaaren joulupolulta takaisin urbaanimpaan ympäristöön.
Ehdin Tuomaan markkinoille viime hetkellä. Löysin sieltä mukavat pikku lisät joululahjoihin. Aika pirteä pakkanen muuten - luulin että nenä irtoaa.
Enpäs osannut odottaa että Digitoday olisi se paikka josta bongaan Pink Floyd -uutisen. Vai että sumuvalkokankaita on ostettu. Onko bändillä siis kuitenkin tarkoitus esiintyä jossain? Vai onko tämä vain jotain joka hoidetaan Pink Floyd -nimellä mutta menee oikeasti esim. Gilmourin tuleville soolokeikoille?
Päivitys: Reuters tietää kertoa että Pink Floyd ei lähde kiertueelle vaan se todellakin on soolosti Gilmour joka uuden levynsä myötä pistää pystyyn parit showt.
I’m rather hoping that with this tour announcement people will believe me when I say, honestly, this is the only band I plan to tour with!
–
David Gilmour
Sanomatalolta länteen päin mentäessä tulevat ulkomaan uutiset vastaan heti Pohjanlahden toisella puolella mutta kotimaan uutiset venyvät etelässä Tallinnaan ja itäkaakossa Sosnovyi Boriin asti.
En ole harrastanut joulukalentereita pitkään aikaan. Ja mielestäni telkkarin jouluohjelmat ovat vuosi vuodelta vain huonompia, paitsi ehkä SVT:n joka tuntuu oikeasti tekevän mielenkiintoisia lastenohjelmia.
Tosin. Vaikka miten yritän muistella ei mieleen tule oikeastaan pahemmin muistoja mistään erikoisemmasta joulukalenterista telkussa (ne olivat varmaan kaikki mustavalkoisia - vaikka eihän se muuta muistoja. Kai?). Jostain kumpuaa esiin muistikuva siitä että istuin rullalle käärityn maton päällä teeveen edessä katsomassa telkkaria kun äiti joulusiivosi. En tykännyt siivouksesta. Imurin ääni peitti teeveen äänen mutta kuvat liikkuivat. Se riitti. Olin muualla.
Paitsi että yhden ohjelman muistan kuitenkin. Ohjelmassa oli joka päivä joku hauska käsityötehtävä, semmoinen mukava näpertely. Parhaiten muistan miten ohjeistettiin tekemään semmoinen nasta nahkainen kolikkolompakko joka kätevästi sulkee itsensä. Eräänlainen taittelutyö, mutta nahasta. En tehnyt sitä, mutta muistan että minulla oli semmoinen lompakko pienenä. Aitoa nahkaa. Muistan hajun.
Siksipä on ollut hauska seurata Pörrön joulukalenteria jossa on joka päivälle pieni askarteluohje. En minä niitä tee, kunhan vain katselen ja mietin että tuommoisia oli telkussa kun minä olin muksu. Fiilistelyä. Se on hienoa. Siinä on jotain hyvin jouluista.
Pitää varmaan kääriä matto rullalle.
inläggen
