Ämmiin ei voi luottaa

Onhan näitä asioita puitu aikasemminkin. Mutta kun minä en vaan voi ymmärtää. En minä useasti, mutta toisinaan. Etenkin jos olen tarpeessa ja näen kivannäköisen tai muuten sopivan. Vaan mikä siinä on ettei ämmiin voi luottaa?

Viimeksi kun ostin kauluspaidan, oli M juuri se oikea koko. Vähän aikaa sitten ostin toisen, saman valmistajan (tai ainakin saman merkkisen) paidan ja M oli hiukan liian pieni.

Nyt voisi tietenkin kuvitella että ympärysmittani on sitten edellisen paidan hankinnan lisääntynyt. Ehkä niin, mutta vanha M sopii yhä vaan. Uusi on turhan ihonmyötäinen. Ämmä ei ole ämmä ja äijä ei voi ämmiin luottaa.

Älliinkään ei voi luottaa. Ällilläkin on eroja. Yhdet L-koon kalsarit mahtuvat oikein hyvin. Toiset, merkiltään samat, mutta myöhemmin ostetut ällän kalsarit nostavat äänialan kummasti kohti kontratenoria.

Miesten alushousut ovat vakava asia. Niin vakava, että kalsareilla on oma kulttuurinsa, oma tutkittu historiansa ja symboliarvonsa, joka heijastaa koko miehisen maailman kehitystä vuosisatojen aikana.

Nimettömät – kalsarikulttuuria

Kyllähän tuo on käytävä katsomassa.

7 thoughts on “Ämmiin ei voi luottaa

  1. Itse ajattelen että on vaatemerkkejä joilla on “sympatiakokoja” ja sitten nuorisomerkkejä joilla on “ihannekokoja”. Eli seppälästä ostettu S-koon paita on suurin piirtein samaa luokkaa kuin one wayn M tai L.

    Sinänsä hämäävää, ja vaatevalmistajien pitäisi päästä johonkin yhdenmukaisuuteen. Toki on pakko huomioida sekin, että seppälän kohderyhmä on hiukka vanhempi ja JC:n kohderyhmää kasvaneempi, jolloin pienenpieniä ihoamyötäileviä ei tarvitse edes tarjota.

    Kauluspaidoista on onneksi tarjolla myös numerokokoja, merkittynä tyyliin 48/45 (leveys/korkeus?) Mutta sitten pitäisi valita slim fitin ja regularin väliltä. Ja kuka nyt haluaa maksaa yli 30 € paidasta joka ei kuitenkaan ole sopivan kokoinen. Äh.

  2. Itse olen kiinnittänyt huomiota, että nykyiset ässät ovat monet ekstrasti ässiä. Ennen pystyin huoletta ostamaan ässää peläten lähinnä, onko koko sittenkään tarpeeksi pieni, mutta nykyässiä ei voi sovittamatta ottaa, sillä kotona voi selvitä, että ässän tilalta olisikin tarvittu ämmä tai parhaassa tapauksessa vielä reilusti reilumpi ällä. Esimerkiksi housuissa nykyässä tarkoittaa sitä, että takapuolta varten tarkoitetut kangasmetrit on virheellisesti ommeltu lahkeiden jatkoksi. Vähitellen alkaa ymmärtää mallitoimistojen kauneusihannetta, joka näyttää sellaiselta järvien pinnoilla hiihtelevältä pitkäjalkaiselta ja lähestulkoon vartalottomalta (ja päättömältä) hyönteiseltä.

  3. Ämmäläiset: Kokeilkaas joskus Marimekon Äxälliä – oho tämähän on minulle pieni.

  4. Kaikkein ärsyttävintä tässä kaikessa S/M/L -tyyppisessä merkinnässä on se että kun on kuten minä, joka ei pahemmin pidä vaatteiden ostamisesta, eikä tykkää ainaisesta sovittelemisesta, on pakotettu aina sovittamaan vaatteita. Argh!

  5. Santeri: Meinaatko, että niin kuin tasa-arvon nimissä miestenkin (samoin kuin naisten) vaatteet on mitoitettu ketuilleen? Se on ainoa kelpo syy, kun ottaa huomioon, että miesten vaatteet ovat muuten a) halvempia, b) parempilaatuisia (kuin naisten vaatteet). Puhumattakaan siitä epätasa-arvosta, että mies on hyvin pukeutunut aina, kun muistaa kaivaa kulahtaneen “tumman pukunsa” kaapin perukoilta, kun taas naisella pitää olla aina jotain uutta tai muuten maristaan, että tuli taas samassa koltussa… Tässä kokoasiassa toteutuu siis jonkinlainen jumalallinen oikeamielisyys! Hallelujah.

Comments are closed.