Niitä hienoja ekoja kertoja

Vaikka en muista koska se tapahtui (opiskeluaikoina varmaankin), muistan kuitenkin miten jännää oli se kun ekan kerran tein ihan itse lihapullat. Se onnistumisen ilo oli upea tunne. Mausteita olisi saanut olla enemmän mutta hei, ekalta kerralta ei voi vaatia liikaa. Myöhemmin vastaavia upeita kokemuksia ovat olleet mm. eka makaroonilaatikko, eka kinukun pasto, eka itse tehty leipä ja eka kookospohjainen itämainen kanakastike eksoottisin maustein. Lihamureketta ei lasketa koska se on periaatteessa kuin iso lihapulla.

Tänään koin uuden vastaavanalaisen ruokaonnistumisen: pasta! Tein omaa pastaa. Mielenkiintoista puuhaa. Hiukan olin epävarma munien ja jauhojen määrän suhteen mutta hyvinpä tuo kuitenkin onnistui. Tein ehkä hiukan liian paksuja pastanauhoja. Antaisikohan “maalaispasta” oikean kuvan millaista sain aikaiseksi? Antaisi. Mutta hyvältähän ne maistuivat, peston kanssa. Nam.

6 thoughts on “Niitä hienoja ekoja kertoja

  1. Etsin ohjeita verkosta, niitä löytyy paljon. Päädyin keskiarvoon noin kuudesta eri ohjeesta :)

    Ei ollut erityisen vaivalloista. Ongelmia tuotti lähinnä keittiöni pienuus ja pastakoneen kiinnitys.

  2. Kiva postaus taas. Sulta saa usein triggerin oman elämän ajatteluun. Kaikkein yksityisin on yleisintä jne. Kiitos siitä.

    Sillon viime vuosituhannella kun muutin kotoa osasin lähinnä keittää munia joista irtoaa kuori ja tehdä salaatteja + voileipiä. Vuosien varrella opin ensin laittamaan ruokaisempia salaatteja, sitten pizzaa, meksikolaista ja nyt lasten kanssa olen jopa vihdoin oppinut niinkin haastavat elämyskeittiön tuotteet kuin makkarakastike ja makaroonilaatikko.

    Mun eka onnistunut paahtopaisti toissa vuonna turistin ohjeella oli pitkästä aikaa sellanen riemastuttava “way to go” elämys keittiöstä.

    Parasta kuitenkin on se, kun näillä allergioilla mitä meidänkin laumalla on löytää jonkun uuden ruoka-aineen jota kaikki pystyy syömään edes teoriassa. Isokymppi lensi ehdottomasti silloin kun oivallettiin puoli vuotta sitten Esikon voivan syödä keitettyä porkkanaa vaikkei raaka menekään. Ja kun vihdoinkin lapset kestää valkosipulin _hajun_ kämpässä saamatta ihottumaa… Pieniä tärkeitä iloja.

  3. Ne on ne pienet ilot… kuten esimerkiksi makaronilaatikossa maidon vaihtaminen tomaattimurskaan ;)

  4. Minun ensimmäiset lihapullani epäonnistuivat totaalisesti. Tein ne koulun köksäntunnilla kasiluokalla [paitsi, että siinä kummassa Suomen osassa sitä kutsuttiin kotsaksi]. Koulun reseptissä oli ihan liikaa sipulia, eivätkä pullat tahtoneet pysyä kasassa. Lisäksi ohjeessa oli pelkkää valkopippuria, joten lopputuloskin oli ihan hirveä. Ja taidettiinpa ne vielä käskeä valmistaa uunissa, joten mitä nyt voi enää olettaa [hyvä, ettei sentään keitetty, kirjassa taisi olla ohje siihenkin…].

    Sanovat, mitä sanovat, mutta minusta valkopippuri ei kuulu jauhelihaan.

  5. Mutta mustapippuri taas sopii hyvin moneen ruokaan.

    Nyt muuten voikin olla että tein lihapullia köksäntunnilla, mutta se ei ole sama juttu. Siellä on aina joku joka opasta ja ohjastaa, ilkkuu ja kiusaa. En laske köksäntunteja mukaan.

Comments are closed.