Paljon melua yhdestä

Täytyypä sanoa että ihan hirveä hässäkkä siitä että valtalehden saitti uudistuu. Vikinää ja valitusta kuuluu joka suunnasta (kts. HS.fi | Tämä on minun!)

Ehkä on parasta olla itse kirjoittamatta mitään.

Vaikka… niin… pakostakin tulee mieleen se kun paperinen HBL kutistui tabloidikokoon ja mummot sanoivat tilauksia irti kun eivät löytäneet kuolinilmoituksia. Oli se niin kauheaa. Niin kauheaa. Nettimaailmassa eivät mummot valita. Nyt valittavat paljon nuoremmat, esmerkiksi sitä ettei Hesarin saitilta löydy tuoreita uutisia, kuulemma. Harva taisi huomata että ennen uudistusta ei saitilla ollut linkkiä tuoreet (vaikka osoite oli), vaan se oli muuttunut muotoon uutiset. Ja siellä uutisissa on ne tuoreimmat yhä vaan. Tosin linkkihän on vaikea löytää kun se ei linkiltä näytä. Itse taidan laittaa kirjanmerkkeihin tuoreet aikajärjestyksessä, se näyttää perin selkeältä sivulta.

Minua ei haittaa saitin skaalautumattomuus. Niin kauan kun kuvia ei saa kivasti skaalautumaan tekstin ja palstaleveyden tavoin, on perin mahdotonta tehdä napakoita ja mielekkäästi tilaa käyttäviä taittoja niin että ne vielä kaiken lisäksi näyttäisivät mukavilta skaalautuessaan. Mutta miksi niin paljon taulukoita rakenteessa? Löytyyköhän serverilokeista paljon kävijöitä joilla on vanhoja selaimia ja siksi on päädytty tuommoiseen ratkaisuun?

Joku jossain ihmetteli miksi hs.fi tarjoaa erillistä tekstiversiota, vaikka homman voisi hoitaa ihan tyylitiedostoin. Totta, niin voisi, mutta ero onkin se että vaikka tyylitiedostot piilottavat kuvat on siirtyvän datan määrä kuitenkin paljon isompi kuin ihan tekstiversion. Tämä on mukava asia meille jotka lukevat hesaria toisinaan kännykästä Opera minillä. Neljä kiloa latautuu nopeammin kuin sata, ja ei niillä kuvilla tee yhtikäs mitään kännykän ruudulla.

Taitto on ehkä vähän tiukka, ahdetun tuntuinen ja sivuilla on ihan liikaa mainoksia, mutta kun saitin tarkoituksena on myös tuoda rahaa omistajalleen ja halutaan että mahdollisimman on näkyvissä kerrallaan tulee saitista juuri tuommoinen. Vastaavaa on nähty aikaisemminkin. Kaunista? Ehkä ei. Ei ole seiskat tai ohot kauniita, mutta kyllä ne myy kuin häkä. Itse olisin laittanut kapeisiin palstoihin hiukan väriä, näin uutiset erottuisivat valkoisella pohjallaan hiukan paremmin kuin nyt.

Mielestäni leipätekstin fonttikoko joka vastaa 13 pisteen tekstiä omalla ruudullani (selaimessa oletusfonttikoon ollessa 16 px) on ihan riittävä. Rivinväliä olisin hiukan lisännyt, se auttaa silmää löytämään rivin alun. Verratkaa hs.fitä vaikka naapurimaan dn.sehen jossa on 11 pisteen leipätekstiä. Se on pientä.

Oho. Tästähän tuli viiden kappaleen kirjoittamattomuus. Lopetan tähän.

Tai no, vielä pitää sanoa että siinä missä painettu tuote ei julkaisun jälkeen pahemmin enää muutu, on netissä muutos osa mediaa. Se on ominaisuus, sitä odoteaan tapahtuvaksi. Siksipä saitin julkaisemista ei pitäisi nähdä työn valmistumisena vaan lähinnä välietappina jolloin näkymättömissä aloitettu työ tuodaan julkiseksi. Eikä työ tietenkään lopu välietappiin, se jatkuu kunnes uusi näkymättömissä suunniteltu saitti julkaistaan. Muistatteko tämän: Never ending stooooooryyyy……

2 thoughts on “Paljon melua yhdestä

  1. Muistetaanhan toi. Löytyy tuo pitkäsoittona vinyylien joukosta. Ihan ensimmäisiä levyjäni.

    Itse en oikein osaa sanoa mitään uudesta hessarista. Itse olisin tehnyt toisin. Valkoista avaruutta lisää ja tosiaan riviväliä ehkä vähän isommaksi.

Comments are closed.