Minä kuuntelen

Passi heitti ilmaan kysymyksen: Kerro sinä mitä kuuntelet musiikissa? No minähän kerron.

Kuuntelen melodioita, soundeja, yksityiskohtia – kaikkea sitä mistä kokonaisuus rakentuu. Kokonaisuus on se tärkein. Sanat harvemmin vaikuttavat siihen miten koen musiikin, mutta kyllä minä niitäkin kuuntelen (vaikka laulajan ääni on tärkeämpi kuin sanat). Sanat voivat kuitenkin aiheuttaa jopa voimakkaamman hylkimisreaktion kuin esimerkiksi huono äänenlaatu. Sitä tapahtuu harvoin, mutta esimerkiksi vahvan uskonnollisesti julistavat tekstit saavat karvani nousemaan pystyyn. En pidä siitä musiikissa, en pidä siitä muutenkaan.

Odotan musiikilta monipuolisuutta, yllättävyyttä. Hyviä pitkiä kitarasooloja. Pidän musiikista joka kertoo tarinaa: konseptialbumit ja pitkät progebiisit. Ne ovat kuin kirjoja tai elokuvia. Proge on seitsemän lajin illallinen juomineen, täysipainoista ravintoa sielulle. Poppi on karkkia – joskus hyvää, mutta ällöttää kun sitä on liikaa.

Siinäpä päivän epistola. Nyt elokuviin.