Omituisuus vai ominaisuus?

Sain haasteen.

Ovatko nämä omituisuuksia? En tiedä. Minulle ne ovat osa sitä mikä olen, muille ne saattavat olla omituisuuksia.

  1. En pidä kalasta mutta syön sushia.
  2. Kärsin matkajännityksestä ennen matkalle lähtöä niin että vatsa menee sekaisin, vaikka kyseessä olisi lyhyempikin reissu kuten junamatka Helsingistä Tampereelle. Nykyään onneksi vähemmän kuin lapsena ollessani, jolloin bussimatka Sipoosta Helsinkiin pisti pötsin sekaisin ja meikäläisen pahimmassa tapauksessa oksentamaan.
  3. Jos vain edes vähän mahdollista, istun jalat ristissä risti-istunnassa. Se tuntuu mukavalta, mutta on esimerkiksi töissä vaikeaa kun jalat tuppaavat liusua istuimelta joka on mitoitettu vain takapuolelle.
  4. Pidän usein television äänettömänä katsellen siitä kuvia kuunnellessani samalla musiikkia.
  5. En osaa tehdä listoja. En omituisuuksista, enkä suosikkibiiseistä tai elokuvista.

Haastan mukaan kaikki täällä kommentoivat blogittomat henkilöt.

8 thoughts on “Omituisuus vai ominaisuus?

  1. Luin ensin että kohdasta kolme puuttuvat jalat. Sitten yritin nousta seisomaan mutta kaaduin koska jalkani todellakin puuttuivat istues äh.

  2. Kun sanoit istuvasi jalat ristissä, näin mielessäni sellaisen vuoden -60 sievän istuma-asennon, jota mm. tapakouluissa suosittiin. Mutta koska sinä ja Pirkko Mannola ette jotenkin sovi samaan (mieli)kuvaan, oletan, että tarkoitat istuvasi risti-istunnassa, vähän niin kuin intialaisittain. Vai olenko väärässä? Istutko sittenkin niin kuin Pirkko?

  3. Okei. Hyvä pointti. En siis istu kuin Pirkko Mannola 60-luvulla vaan risti-istunnassa, jota myös puolilootukseksi voisi kutsua jos harrastaisi joogaa.

  4. Hups, minä kun istun kuin Pirkko Mannola… [olettaakseni, sillä ei ole mitään havaintoa, kestä kyse, vaikka nimi on tuttu]

Comments are closed.