Televisiosta tuli jonkun tusina-artistin levymainos jossa väitettiin että kyseessä on “maailman myydyin naisartisti”. Taisipa siinä olla laskurikin. Näyttikö se kuutta miljoonaa myytyä levyä. Taisi näyttää.
Mieletöntä huijausta. Madonna kai on myynyt noin 46-kertaisesti tuon (jos näihin numeroihin on uskominen). Nana Mouskouri (only love, hyi kauheeta — muistatteko?) noin 42-kertaisesti. Varmaan löytyy paljon, paljon muitakin maailman myydyimpiä naisartisteja. Minneköhän sijoittuvat Celine Dion, Mariah Carey tai Tina Turner?
Niin, vai oliko kyseessä vuoden 2005 levymyynti? Kyseisen mainoksen naisartisti vaikuttaisi olevan yksi maailman myydyimmistä viime vuonna. Mutta että mainostaa sitä maailman myydyimpänä? Musiikkiteollisuudelle kai kaikki on sallittua. Saako mainoksissa valehdella? Vai enkö taas oikein ymmärrä.
Yhtä hämmentävää on myös se kun useasti tuliterää, tai ehkä jopa vasta viikon kuluttua ilmestyvää levyä myydään sanoin “uusi hittilevy” tai “uusi klassikko”. Ei kai se levy ole hitti ennen kuin se pääsee listoille, ykköseksi tai myydyimmäksi? Vai onko? Eikö klassikot synny nimenomaan ajan myötä? Paitsi tietenkin Disneyllä jonka kaikki uudet animaatiot ovat aina, heidän mainoksissaan, klassikoita. Vaikka floppaisivat.
Toinen pointti on sitten radioasemat, joissa 3 kuukauden tehosoitossa puhkikulunut hitti pusketaan eetteriin ylistyssanoin ja tuoreutta hehkuttaen. Se YleX:n kala-mainos osui oikeaan tuoreuden määritelmässä. Haisee kuin 2 viikkoa pöydällä lojunut hauki.
Kun olin kodinkoneliikkeessä töissä muistan kun levyhyllyyn ilmestyi Alannah Mylesin Black Velvet. Ihan kiva ajattelin, mutta eipä se myynyt juuri ollenkaan.
Noin vuoden kuluttua yllättäen jengi tuli kyselemään Mylesin uusinta levyä. Ai sitä missä on Black Velvet, kysyin. No juuri se, sanoivat. Kerroin että sehän on juuri se mikä on täälläkin ollut jo kohta vuoden. Eiku me halutaan se uusi, sanoivat ja matkustivat sitten Datsun 100A -autoillaan ja pitkillä LA-antenneillaan johonkin isoon kauppakeskukseen ostamaan samaa levyä.
Mikä sai nämä ihmiset ostamaan uusinta uutta? Mainokset. Olihan se silleen uusi että jos vertaa Mylesin levy esimerkiksi auringon ikään, niin onhan se uusi vielä aika pitkäänkin. Levymarkkinoilla vuoden vanha levy ei ole uusi. Paitsi jos se ei myy.
Näyttäisi toimivan.
Kultaisella kahdeksankymmenluvulla mainostettiin jossain Top Gunia “kulttielokuvana”. Särähti pahasti, varsinkin kun olin juuri kahlannut läpi Danny Pearyn kirjat niistä virallisenoikeista kulttielokuvista. Tom Cruisesta ei tullut mieleen Plan 9 From Outer Space tai El Topo.
Mutta eikö Tompasta nykyään nimenomaan tule mieleen kultti, siis se scientologiakultti.
Mutta, mutta.. Haluaisin tietää.. Kuka tämä tusina-artisti on?
Kysy lähimmästä levykaupasta maailman myydyimmän naisartsitin levyä ja, jos mainoksiin on uskomainen, saat oikean levyn käteen. En ajatellut mainostaa kyseistä maailman myydyintä naisartistia, tuntuu myyvän hyvin ilman minun apuani.
Taitaa tuo tusina-artisti olla tuo American Idol Kelly Clarkson tai ainakin häntä vielä muutama päivä sitten mainostettiin myydyimpänä naisartistina.
Floppi ON kulttia! Mitä flopanneempi leffa, sitä varmemmin juuri minä haluan nähdä sen. Mutta siis vasta sitten kun sen saa kaupasta dvd:nä muutamalla eurolla. Että näin… kyllä floppikin kelpaa. Niissä on usein tahatonta huumoria. Ai niin.. mutta tämä ei ollut se omituisuus-meemi. *huh*
Onko floppi kulttia aina?
Det finns dock sånger som man kunde kalla “nya klassiker”, se bara:
http://hem.bredband.net/patvuo/swerki.wmv
Min herre, ni har så rätt.
Kyllä, kyseisessä mainoksessa mainostetaan Kelly Clarksonin Breakaway levyä ja myös että hän olisi maailman myydyin naisartisti, mikä on valetta. Myydyin on tietoni mukaan Madonna about 250 miljoonalla levyllä, seuraava on Mariah Carey 180 miljoonalla levyllä.
Kyllä noita ylilyöntejä tapahtuu mainonnassa. Radio City vouhotti jokin aika sitten Mission: Impossible 3 leffaa lausella “miljardin dollarin budjetilla tehty elokuva”. Olihan elokuvan budjetti enemmän kuin yhteenkään elokuvaan saisi laittaa, mutta ei se kuitenkaan ollut “kuin” 185 miljoonaa dollaria.
Tällaiset Idols-artistit voivat olla maailman myydyimpiä artisteja juuri nyt, siis tämän viikon tai ehkä ensi viikonkin, mutta näillä perusteilla on mielestäni on kyseenalaista mainostaa niitä “maailman myydyimpinä”. Mutta näinhän viihdebisnes toimii. Hypetystä turhasta, keksittyjä kehystarinoita ja markkinameininkiä. Ja hommaan kuuluu se, että ihmiset uskovat. Ja ostavat.
Mutta toisaalta, jos joku ostaa tällä perusteella kyseisen artistin levyn, niin antaa mennä vaan. En voi aina muutenkaan käsittää joidenkin listoille nousseiden artistien suosiota. Toisaalta joskus tieto siitä, että paskaa musiikkia myydään muuallakin kuin Suomessa on asia, joka helpottaa.
“Vuosi sitten julkaistu kahdestoista Smurffilevy ”Megaidolit” myi enemmän kuin yksikään viime vuonna julkaistu ulkomainen albumi maassamme. Kaiken kaikkiaan ”Megaidolit” oli vuoden 2004 kuudenneksi myydyin pitkäsoitto. Yhteensä kahtatoista aikaisempaa Smurffilevyä on tähän mennessä myyty yli 700.000 kappaletta.”
Lähde: EMI
Kuluttajien typeryyttä ei voi koskaan aliarvioida liikaa.