Kun minua palvellut myyjä siirtyi tiskiltä takahuoneeseen etsimään tilaustani huomaan kuuntelevani mitä viereisellä kassalla puhutaan.
– Ja sehän siis kirjoitetaan u.n.c.e.f, sanoo myyjä.
– Eiku ii puuttuu, huomauttaa asiakas.
– Otatko selkään heti?
– Joo.
Sen verran outo keskustelu että käännän katseeni ja näen myyjän levittävän reppua tiskillä: ei hälyttymiä jotka saattaisivat aiheuttaa nolon tilanteen. On reppu reissumiehelle kai kaikkein paras tuttu.
Vautsi tää oli hyvä! Olin vähän aikaa huuli pyöreenä kun meinas tulla selkään – ja se olikin reppu!