Karri kirjoitti profeetan kuvaamisesta: Tämä ei ole piippu (vaan kuva piipusta). Kirjoittelin kommenttia, mutta tekstin pituus kasvoi niin, että päätinkin julkaista sen täällä.
Entä jos sarjakuvassa ei olisi kuvattu kyseistä profeettaa ollenkaan, eli siinä ei olisi ollut profeetan kuvaa, vaan vain… ei mitään, ei edes heikkoa ääriviivaa? Ainoa mikä näkyisi olisi puhekupla, joka ei siis ole kuva profeetasta vaan ilmentymä tämän puheesta (saako sitä kuvata?).
Silloinhan kyseessä ei siis ole esitys, eikä abstraktio. Se ei edes olisi symbolinen kuva. Se ei olisi piippu, ei edes kuva piipusta. Eli silloinhan ei sarjakuvan ei olisi pitänyt aiheuttaa hälyä.
Toisaalta samalla logiikalla (ainakin minun pervossa mielessä), käänteisesti tosin, jos sarjakuvassa olisi sanottu että tämä ei ole kuva kyseisestä profeetasta, niin siitä ei myöskään olisi pitänyt tulla kohua. Tuleeko ei-näköisestä näköinen jos sille annetaan nimi?
Entä jos sarjakuvassa olisikin käynyt ilmi että kyseessä ei olekaan profeetta vaan vain profeettaa näyttelevä sarjakuvahahmo (vrt. Arne Anka vs. Disney). Silloinhan kaiken vihan pitäisi kohdistua tähän kyseiseen sarjakuvahahmoon eikä sarjakuvan piirtäjään tai julkaisijaan.
Saivartelua? Juu tottakai, mutta jos profeettaa ei saa kuvata, miten voidaan olettaa että kuvat profeetasta todella esittävät profeettaa (elossa kai ei ole yhtäkään joka on hänet oikeasti nähnyt ja näin voisi todistaa että kyseessä oikeasti on kuva profeetasta)? Nehän esittävät mielikuvaa profeetasta. Ne voidaan, jos niin halutaan, tulkita kuviksi profeetasta, mutta oikeastihan ne ovat vain mielikuvituksen tuotteita, tulkintoja siitä miltä ihmiset olettavat profeetan näyttävän, eivät niinkään kuvia itse profeetasta.
Eli onko profeetan kuvaamisen kieltäminen oikeastaan kielto kuvitella, ja samalla lupa tulkita vapaasti? Kiellon ihmisryhmää ohjaava merkitys on usein eri kuin itse kielto. Ja kieltohan on hyvä pelote, sillä kiellon uhmaaminen on rangaistava teko.
Terve järki on kokoelma ennakkoluuloja, jotka henkilö hankkii ennen kahdeksantoista vuoden ikää.
—
Albert Einstein
Kaikki hyviä kysymyksiä, osan niistä olisin voinut kirjoittaa omienkin mietteitteni jatkoksi, mutta päädyin sitten vain lyhyeen toteamukseen. Vastauksia niihin en myöskään osaa antaa, mutta sehän ei tässä olekaan tärkeintä, itse kysymykset ovat.
Ajatus tyhjästä puhekuplasta on mielestäni mainio. Se osuu myös Rannan sarjakuvan toiseen arkaan kohtaan. Siinä ei mielestäni ole mitään kuvallisesti oivaltavaa (toisin kuin tuossa sinun ehdotuksessasi). Toisin sanoen saman asian (siis Rannan suomalaisreaktioihin kohdistaman kritiikin) olisi voinut sanoa myös pelkällä tekstillä. Nyt profeetan “vitsikäs” naamioiminen oli mielestäni vain tyhmänrohkeaa leikittelyä vakavalla asialla.
Mitä pohdintoihisi tulee, ne valaisevat tuttua estetiikan probleemia. Muuttuuko pisuaari tai polkupyörän ohjaustanko taideteokseksi kun sen signeeraa tunnettu taiteilija ja teos esitellään valkoisen kuution sisällä. Mutta tämä on jo uuden sarjakuvan (tai esseen) aihe.
En tunne täsmällisesti islamin kuvankiellon perusteita, otan sen tässä pragmaattisesti, annettuna. En siis osaa sanoa mitään kiellon järkevyydestä tai järjettömyydestä. Minusta se on islamin sisäinen asia, eikä ainakaan minulla ole rohkeutta mutta ei myöskään tarvetta asettaa sitä kyseenalaiseksi.
Mutta kaiken kaikkiaan hienoa, että pohdinta etenee muillekin tasoille eikä jää pelkäksi inttämiseksi sananvapaudesta tai päätoimittajan ja hänen esimiestensä keskinäisen luottamuksen loppumisesta.
Täytyy kuitenkin tunnustaa että pidän tuosta Rannan sarjakuvasta.