Pienehkö ihme

Eilen ihmettelin kun pesukoneessa kolisi yllättävän paljon. Normaalin 40 asteen pesuohjelman jälkeen, kun nostelin vastalingottuja kuteita koneesta kuivumaan, kolahti pieni mustanharmaa esine lattiaan. Askelmittari. Argh. Kirosanoja.

Olin siis pessyt askelmittarini. Koneentyhjennys loppui siihen. Heilutin kuolleenoloista mittaria. Se hölskyi. Irroitin pariston, ravistelin askelmittarista vedet pyyhkeeseen ja laitoin puhtaan, hyvin lingotun, mittarin lämpöpatterin päälle kuivumaan. Tämän jälkeen jatkoin pesukoneen tyhjentämistä.

Tänään poimin askelmittarin patterilta. Se oli mukavan lämmin ja vaikutti kuivalta. Päätin huvikseni kokeilla mitä tapahtuu kun laitan pöydällä kuivuneen kolmen voltin litium pariston takaisin mittariin. Askelmittari käynnistyi ongelmitta. On kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Puhtaantuoksuista pesunkestävää elektroniikkaa. Se on tavallaan aika ihmeellistä.

5 thoughts on “Pienehkö ihme

  1. Itse käytän sykemittaria, se on jo lähtökohtaisesti vesitiivis. En ole tosin sitä koneeseen laittanut ja on se aika kalliskin sellaiseen kokeiluun.

  2. Juu, pesunkestävää tosiaan. Mikäli vesi millä laite peseytyi, ei sisältänyt liikaa ioneja tai mitä ne nyt oli, niin tosiaan mitään hapettumista ei päässyt käymään.

  3. Ei kai se hapettuminen aina ole se pahin vihulainen, lulisi että vesi aiheuttaisi jonkinlaisen oikosulun tai että linkoaminen tuhoaisi mittarin kiihtyvyysanturin.

  4. Juu, tosiaan tässä tapauksessa anturin olisi luullut hajoavan. Ja sen oikosulun syntyminen on tosiaan hieman epäselvää, ionivapaa vesi ei sitä aiheuta. Totta on kyllä sekin, että tuskinpa pesukoneissa mitään ionivapaata vettä virtaa.

    On se kumman kestävä ollut tällä kertaa. Kokeileppa uudelllen ;)

  5. Ehken minä ihan heti kokeile uudelleen kun mittari on nyt niin puhdas ja toimii. Ehkä myöhemmin. Pää kun on sama kesät talvet niin voi hyvinkin olla että toistan tekemiseni.

Comments are closed.