Toivon että kommenttini ovat muutakin kuin huutoja puistosta. Ainakin pyrin mahdollisuuksien mukaan töissä tekemään kuten itse saarnaan.

Niin, ja ei pidä unohtaa että Designers must write.

Tavoitteenahan ei ole tehdä webbiä mulle, eli wannabe-webdesignerille, jollekin pentti-peruskäyttäjälle tai jollekin muulle rajatulle käyttäjäryhmälle vaan meille kaikille rajoituksista riippumatta, ja sen tavoitteen peräänhän tällä yritetään huutaa. Puistossa käveleminen ei tosiaan riitä, mutta toivottavasti tää ”saarnapuhe” ei oo vaan jotain huutoa puistosta, vaan edistäisi oikeaan suuntaan vieviä askeleita.

Analogioiden käyttö kommentoinnissa on selvästi jotain ammattilaisten hommaa…

1. versio 1998-2001
2. versio 2002-2005

Suurin ongelma tässä ei ole niinkään siis ne jotka kommentoivat saitteja. Teen sitä itsekin. Se on osa sitä mikä tekee meistä ihmisiä. Mutta se mikä kahvipöydässä tai takahuoneessa, aiheuttaa silmien pyörittelyä, naurua ja otsaan lyömistä (d’oh!) ei ole sitä mitä pitää sanoa julkisesti. Mitä siitäkin tulisi jos kaupassa myyjät kertoisivat asiakkaille tasan sen mitä asiakkaista ajattelevat tai puhuvat. Diplomatiaa pitää olla.

Näen suurimpana ongelmana julkaisualustojen valmistajat. Sen että osa tunkee maailmalle koodia joka jo vuonna 1995 olisi ollut huonoa. Tämä siis 2006.

Se että näitä dinosauruksia käytetään johtuu kai siitä että monet ovat naimisissa tietyn järjestelmätoimittajan kanssa tai että valitaan joku iso nimi jonka kantaratkaisu on hyvä. Ajatellaan liian teknisesti, liian serveri- ja kantakeskeisesti.

Samalla useasti käyttöliittymäpäässä ajatellaan liian mainostajamaisesti. Eihän siinä ole mitään vikaa että saitti on hyvän näköinen, mutta kun usein kuvitellaan että kikkailu ja ooh-efektiin pyrkiminen (se kuuluisa elämyksellisyys) on juuri se mikä tuo jengin saitille. Ehkä näin on, mutta se ei pidä niitä siellä. Sisältö on yhä kunkku ja kunkun valta vaan kasvaa. Suurin elämys on se että palvelu toimii, sieltä löytää sen mitä etsii, se että sisältö on asiallista ja tuoretta. Kampanjat ja sähköiset suorat ovat sitten tietenkin asia erikseen.

Kerava.fi:n toteutus on monella tavalla hämmentävä. En pysty vertaamaan sitä edelliseen versioon koska en todellakaan tiedä millainen se oli. Todella surullista on totta kai se että kyseisen palvelun toteutuksessa ei ole kiinnitetty huomiota esteettömyyteen tai saavutettavuuteen. Siksipä olisikin mielenkiintoista tietää miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty. Epäilen tosin ettemme koskaan saa tietää.

Odotan innolla sitä että esteettömyys ja saavutettavuus asetetaan vaatimukseksi. Ei vain tarjouspyyntöihin vaan myös, ja etenkin, toteutukseen. Se saisi puolestani olla ihan vaikka laki ja pakko, silloin voisi odottaa jotain asialle tapahtuvankin. Olen joskus tästä maininnut joillekin näiden suurten systeemien edustajille ja voin kertoa että olo oli kuin olisimme saman ulottuvuuden eri päätä jotka näkevät asiat hyvin eri tavalla.

Mitä muuhun kritiikkiisi tulee, niin tyydyn toteamaan vain, että tarjolla on melko runsaasti dokumentteja hankinnoista päättäville ja toteutuksesta vastaaville, enkä koe ohjeistusten huomiotta jättämistä esteeksi, josta minun tulisi heitä valistaa. En myöskään naureskele (olemattomaan) partaani törmätessäni kerava.fi:n tapaisiin uudistuksiin.

Viimeisimmässä kohti esteetöntä viestintää toimenpideohjelman seurantaraportissa muuten ehdotetaan, että verkkosivujen sisällöllinen esteettömyys ja saavutettavuus asetetaan vaatimukseksi verkkosivujen suunnittelua koskeviin julkisen sektorin tarjouspyyntöihin.

Mikäli tämä toteutuu, on ongelma huomattavasti suurempi kuin yksi mitätön joeclark-wannabe :-)